Pyrähdyksiä pohjoisessa

    Kontonulkki, Marraskosken keidas, lokakuu 2020 Ihan läheltäkin kotia löytyy vallan mukavia, kiinnostavia kohteita, kuten jo monta kertaa olemme tulleet todenneeksi. Vaatii vähän kartan tutkailua ja netin nuohoamista, että osaa suunnata levottomat jalat kohti uusia lähispotteja.  Yksi sellainen tutkimaton kohde oli Kontonulkki, 37 km Kittiläntietä Rovaniemeltä pohjoiseen. Valitsimme lauantaikohteeksemme tältä kertaa sen. Ajomatkalla ihailimme hiljalleen jäätyvää Ounasjokea, joka alkoi olla pakkasyön jälkeen riitteen peitossa paikoin. Kittiläntieltä kääntyy vasemmalle Mukkajärventie, jota jatketaan vajaa neljä kilometriä, josta jatketaan metsäautotietä Maunuvaaraan 1,6km, josta edelleen uraa ja polkua pitkin vajaa kaksi kilometria laavulle. Reitti on hyvin merkitty, eksymisen vaaraa ei ole. Perillä Kontonulkin laella odottaa hirsirakenteinen, komea laavu ja tulipaikka. Laelta avautuu komeat maisemat alueen järville. Ihailimme maisemia, kiipesimme näköalatorniin ja eväst...

  Kiutaköngäs kesäkuussa    Kesäaamujen tapaan tämäkin lauantai käynnistyi vähän hitaammin ja pääsimme reissuun vasta puolen päivän jälkeen. Halusin päästä näkemään Kiutakönkään Kuusamossa. Lapissa ikänsä asuneena aikamoinen aukko paikkatuntemuksessa... Ajelimme rauhassa Kuusamoon ja pääsimme parkkipaikalle myöhemmin iltapäivällä. Valitsimme 8 kilometrin mittaisen päiväretken patikoitavaksi. Reitti kulki miellyttävässä, vaihtelevassa metsämaisemassa, päätyen huipennuksenaan Kiutakönkään kuohuille. Valokuvattavaa koskenkuohuissa riitti... Kuusamon metsissä on aivan oma, jylhä tunnelmansa. Seuraavaksi suunnittelemme melontaa Oulankajoelle...                          Kiutakönkään kuohuja.                           

     Kivitunturi, Savukosken helmi Ruskaretkelle suuntasimme tänä syyskuisena lauantai-aamuna Savukosken Kivitunturiin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Kivitunuriin kertyy vajaa 200 kilometriä. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta, jotta ehdimme alkuillasta kotiin. Matkalta hankimme asianmukaiset retkieväät, mikä onkin tärkeä osa retkivalmisteluita ja yksi motivoija retkille ylipäänsä.  Ajelimme Savukoskelle kauniissa, aurinkoisessa säässä, hyvillä fiiliksillä. Uusi kohde siinsi mielissä kiinnostavana. Vähän ennen Savukoskea käännyimme vasemmalle, hiekkatielle, jota jatkui kymmenisen kilometria. Kivitunturi on sen verran syrjässä ja ajamisen takana, että oletimme olevamme ainoat retkeläiset, näin aikaisin vielä.  Hyvät opasteet johdattivat parkkipaikalle, josta liikkeelle oli määrä lähteä. Olettamuksemme hiljaisesta kohteesta osoittautui heti vääräksi: autoa oli vaikea saada mahtumaan reilun kokoiselle parkkialueelle, se oli jo täynnä vieri viereen parkkeerattuja menopel...

   Kevätseurantaa Auttinkönkäällä Must-retkikohde n. tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä on Auttinköngäs. Könkäällä on tullut käytyä eri vuodenaikoina, sillä kuohuva köngäs ikimetsissä kiertelevine polkuineen, sykähdyttää aina uudelleen. Könkäällä on helppo liikkua, retkirakenteet ovat hyvässä kunnossa ja ritiläsilta könkään yli aina yhtä vaikuttavaa ylittää. Myös koirat on huomioitu omilla askellustasoilla. Tällä kertaa jännitimme, pääseekö koko reitin kulkemaan pelkillä kengillä, sillä lumi oli epätasaisesti sulannut eri osissa reitiiä, riiippuen ollaanko etelä-vai pohjoisrinteellä. Kiersimme 3,6 km perusreitin sukkelasti ja matkalla fiilistelimme jään alta paljastunutta jokea ja paistelimme laavupaikalla makkarat. Lisäksemme laavulla oli toinenkin pariskunta, hekin Rovaniemeltä. Paluumatkalla kiipaisimme tietenkin näkötorniin tarkastelemaan kevään etenemistä. Mukava pikku piipahdus sopi hyvin toukokuulle, kun tunturissa on vielä pehmeää lunta ja märkää, eikä patikointi tah...

  Vanhaa myllyä etsimässä... Tänä elokuisena aamuna katsoimme ensin sääkarttaa Lapin osalta, ennenkuin lukitsimme päivän retkikohteen. Sateisena elokuun viikkonloppuna Rovaniemi oli tulvillaan väkeä: yhtä aikaa Jukolan viesti ja Simerock: tuntui hyvältä ajatukselta paeta kaupungin hulinasta vähän etäämmälle. Koko viikon oli siintänyt mielessä monia mukavia kohteita ja oli vaikeaa valita parhaiten mielialaa vastaavaa... Joka tapauksessa kohde olisi mielellään alle 200km etäisyydellä, ehkä tunturi Kittilän suunnassa tai jotain ihan uutta. Ihan uutta-vaihtoehtoa puolsi siippani kova kuumotus päästä kalalle (koska jäi kuulemma kalastus kesällä liian vähälle...)    Olimme jo aiemmin silmäilleet Sodankylän Uimaniemeä ja siellä sijaitsevaa vanhaa myllyä, joka vaikutta komealta ja kiinnostavalta. Retkirakenteita ei paikassa enää ylläpidetä, mutta päätimme lähteä riskillä kokeilemaan. Joku tuttu taisi jopa suositella kohdetta muinoin. Kosken läheisyys mahdollisti myös kalahommat. ...

  Altan kanjoni Alta,  Porsanger ja Silfarinputous (Norja), heinäkuu 2021 Alkukesästä näytti uhkaavasti siltä, että koko talven ajan haaveiltu keikka Norjaan jää tältä kesältä tekemättä: koronarajoitukset kiristyivät. Heinäkuulla kuitenkin rajoitukset löysäsivät ja vihreiltä alueilta tulevat matkaajat pääsivät maahan, koronatestauksen kautta tosin. Tätä seurasi valtava Norja-buumi, kaikki suomalaiset halusivat Norjaan. Onneksi kuitenkin enimmäkseen haluttiin matkata Lofooteille, meidän suuntamme oli toinen.  Ylitimme rajan Kivilompolosta heinäkuisena iltana, Kautakeinossa saimme ohjeet mennä pikatestiin. Testaukseen kului aikaa reilu tunti ja taas kerran olimme aika myöhään liikkeellä Norjan puolella. Tähtäimessämme siinsi Alta, jonne ajattelimme majoittua matkalla pääkohteeseemme Porsangeriin.  Ajomatka Altaan oli huikean vaikuttavan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja kylläpä tunsi ihminen itsensä pieneksi! Vettä tiputti reilusti ja päätimme varata mökin. Mökki löyt...

Varangin niemimaa (Pykeijä, Norja, kesäkuu 2020 Pikku-Suomi eli Pykeija Varangin vuonon rannalla muodostui Lofoottien jälkeen seuraavaksi retkikohteeksemme Norjassa. (Pikku-Suomi nimitys tulee siitä, että suurin osa Pykeijan asukkaista on suomalaisten jälkeläisiä.) Ennen Pykeijaa piipahdimme autoillen Kirkkoniemessä maisematurneella ja päiväkahvilla. Roadrip jatkui takaisin samaa reittiä, mistä tulimmekin, kohti Pykeijaa. Pykeijan sympaattinen kalastajakylä valloitti meidät täysin! Ajomatka perille kylään karun kauniiden kallioiden keskellä oli ennen kokematon elämys ja esim. Lofootteihin verrattuna aivan erilainen tunnelmaltaan: maahisten valtakunta! Pykeija Piipahdimme kylän venesatamassa fiilistelemässä ja illaksi siirryimme kotatelttoinemme meren rantaan (Pykeijan tien varrelle) leiriytymään. Nautimme meren tuoksusta ja tuulesta, tulistelimme, eikä paljon häiriötekijöitä ollut. Toinen leiriytyjä rannalla, hyvä matkan päässä tämäkin, oli keltainen retro-VW-hippiauto, (jonka matkust...

  Kätkävaara, helmikuu 2021 Lauantairetkelle lähdimme tällä kertaa tuttuun paikkaan, Tervolassa sijaitsevaan Kätkävaaraan. Emme olleet varmoja, oliko paikassa talvireittiä patikoijille olemassa, siispä otimme lumikengät varmuudeksi mukaan. Tämä osoittautui hyväksi ajatukseksi, sillä kulkureittiä oli avoimena vain muutama sata metriä, sitten alkoi umpihanki. Olimme kuitenkin päättäneet kiivetä vaaran päälle saakka ja urheasti raivasimme tiemme umpilumessa (ja hiessä!) perille asti. Usko meinasi loppua ja kiukku vallata mieltä monta kerta, mutta niinpä vain pääsimme laavulle näkötornille ja laavulle asti, emmekä edes olleet ainoita: perillä oli pari muutakin lumikävelyporukkaa. Toiset kenkäilijät olivat tulleet eräkeskuksen suunnalta, josta reitti oli paljon helpompi. Evästelimme laavulla ja puhalsimme hetken, ennen huomattavasti helpompaa paluumatkaa alamäkeen. Kivaa meillä taas oli, tuon alun kiukkuhetken laannuttua:) Raskas taival umpilumessa,  tässä kohden vielä aluillaan......

Riisitunturi, helmikuu 2020 Riisitunturi oli siintänyt retkikohteena mielissämme jo pitkään. Helmikuisena lauantai-iltapäivänä päätimme lähteä todistamaan auringonlaskua kohteeseen. Ajomatka Rovaniemeltä Posiolle kesti odotettua pidempään, joten lopulta saimme edetä miltei juoksuvauhtia, ehtiäksemme perille tunturiin ennen auringonlaskua. Helmikuun iltapäivä oli hyytävän kylmä: sormia pakotti kinttaiden sisällä ja ajatus kylmän kameran käsittelystä viimassa vähän pelotti...Retkikaveri raahasi ystävällisesti myös kamerajalustan perille. Ruuhkaa ei tunturissa ollut: lisäksemme yksi kameraihminen liikuskeli maastossa ja drone lenteli myös yllämme. Aika makeat pastellimaisemat saimme tallennettua kuvaten: maksoi vaivan tämäkin reissu. Värit ja valot olivat mystisiä ja kiehtovia; kuin olisimme käyneet toisessa maailmassa! Riisitunturin auringonlasku paukkupakkasessa Paluumatkalla vielä pysähdyimme laavulle evästelemään ja paistamaan makkarat. Selvästi sudennälkäinen ja viluinen myyrä tu...

Ruuhitunturi, maaliskuu 2021  Suuntasimme tällä kertaa lauantairetkelle Sallaan, Ruuhitunturiin. Jätimme auton Papana pubin pihaan ja lähdimme kävellen talvikävelyreittiä pitkin kohti tunturia, jonne oli matkaa kymmenisen kilometriä.  Liikkeellä oli paljon kelkkaseurueita ja hiihtäjiä. Lähellä huippua oli kahvila, joka vaikutti olevan hyvin kansoitettu, siispä jatkoimme matkaa kohti näkötornia, josta oli hyvät näkymät aurinkosäällä Venäjälle asti. Eväät nautiskelimme paluumatkalla tnnturin länsirinteellä. Kiva retkipäivä ja taivallettavaakin kertyi yli 20 kilometriä. Puut alkoivat jo olla vapaina lumivaipasta maaliskkuulla.

Pakkaspäivän retki Aalistunturiin Helmikuun lauantairetkelle suuntasimme Kolariin, Aalistunturille ( https://www.luontoon.fi/aalistunturipaivatupa ), josta reissukaverini oli saanut vihiä ystävältään. Saimme testikäyttöön liukulumikengät tunturiin kapuamista varten. Lähdimme liikkeelle Aalisjärven rannasta, johon parkkeerasimme automme.  Pakkanen paukkui, joten ruuhkaa ei tunturissa vaikuttanut olevan. Upeassa auringonpaisteessa kiipesimme liukulumikengillä hidasta, mutta varmaa tahtia kohti lakea. Välillä meinasi usko loppua, kun ylämäki vain jatkui ja jatkui... Lähes perillä ohitsemme huristi moottorikelkkaseurue, jonka yksi jäsen sattui olemaan vanha lukiokaverini. Hilpeä seurue ilkkui hyväntuulisesti nääntyneelle olemuksellemme ja jatkoi matkaa autiotuvalle, vanhalle palovartijan majalle. Hyvähän sieltä vällyjen alta, kelkan kyydistä on huudella...! Kiipeily osoittautui kaiken vaivan väärtiksi: ylhäällä odotti hengästyttävän kaunis, pastellinsävyinen tykkylumitaivas! En meinann...

Jaurutunturi, maaliskuu 2021 Sallassa, Pahkakummussa sijaitsee mukava uusi tuttavuus Jaurutunturi.. Ajelimme Rovaniemeltä lauantaiaamuna Sallaan. Kiipesimme lumikengillä pohjoisrinnettä ylös tunturiin, välillä nelinkontin, sillä rinne oli melko jyrkkä. Perillä tajusimme, että olisi kannattanut valita loiva länsirinne, jonne aurinkokin olisi paistanut koko ajan. Evästelimme Jaurutunturin somassa, kyläyhdistyksen ylläpitämässä autiotuvassa. Lisäksemme tuvalle saapui  naisihminen kelkan kanssa.  Vaikka yleensä etsiskelemme hiljaisempia kohteita Lapissa, on satunnaisiin muiden retkeilijöihin törmääminen useimmiten kiinnostavaa (kunhan heitä ei ole ruuhkaksi asti...) Sisäkuva sympaattisesta, kyläyhdistyksen ylläpitämästä tuvasta.                         Puut jo puoliksi paljaina tykkylumesta.

Luosto, maaliskuu 2021 Tykkylumipuiden metsästykseen tämä ajankohta lauantairetkelle oli mitä mainioin, vaikka osa puista oli jo heittänyt lumipeitettä yltään. Lähdimme taipaleelle Luoston lähilaavulta, Tikkalaavulta. Nousimme kapeaa talvikävelyreittiä laelle, välillä evästellen ja nauttien aurinkoisesta tykkylumitaivaasta. Paikoitellen hanki kantoi mukavasti ja mahdollisti liikkumisen lumikengillä laajalti marenkipuiden keskellä. Tykkypuiden suojissa paistoimme makkarat ja evästelimme. Ihana talviretki upeassa säässä! Makoisia marenkipuita Luoston kyljessä

Vammavaara, huhtikuu 2021 Etelän lapsiperhevieraat vietiin käymään heille uusille hoodeille, Vammavaaraan Tervolassa. Vaaraan kiivetään hyvää polkua parkkipaikalta n. kilometrin verran. Ylhäällä odottaa kaunis näköalapaikka. Kallion päälle on pystytetty suuri risti, lienenkö laella pidetty joskus hartauksia. Liikkeellä oli pari moottorikelkkaporukkaa, mutta hyvin mahduimme laavulle evästelemään.  Rakka alkoi hiljalleen paljastua lumipeitteen alta, maisema näytti aika eriltä kuin edellisellä reissulla sydäntalvella.

 Unarinköngäs Talvikalastus kuuluu perhokalastajan (ja vaimonsa) ohjelmaan keväisin. Joen avoimista paikoista saattaa parhaimmillaan saada melkoisia kalansaaliita.  Ajelimme lauantain ratoksi Unarinkönkäälle kalaan.   Retkikaverin kalastellessa kiertelin itse jokivartta ja tutkailin kevään etenemistä valokuvaten. Hanki kantoi mukavasti, oli helppoa edetä, välillä tietenkin humpsahtelin reisiä myöten lumeen. Paikalla oli lisäksemme muutama muukin kalamies. Paistoimme makkarat ja söimme hyvät eväät. Aurinko helli retkeämme. Huhtikuussa vesi virtasi monessa kohden jo vapaana. Kevätheijastuksia automatkalta Unarille.

  Vappuretki Vaattunkikönkäälle Soiden lenkille Korona ja kylmä sää eivät houkuttaneet perinteisiin vapunviettotapoihin, joten suuntasimme tietenkin retkelle. Suunnittelimme alun pitäen pientä iltalenkki Vaattunkikönkäälle (Napapiirin retkeilyalue). Metsässä oli kuitenkin niin mukavaa, että lenkki laajeni Soitten lenkille menevälle polulle, jota kuljimme lopulta melko pitkän lenkin. Ajatuksena oli kiertää koko soiden lenkki, mutta jouduimme palaamaan puolimatkasta takaisin, koska maasto oli suolla hyvin märkää ja meillä jalassa kevyet kengät.  Palatessa aurinko oli laskussa ja suolla tunnelma suorastaan maaginen...

Keskipenikka, toukokuu 2021 Toukokuinen lauantairetki suuntautui Keminmaalle, Keskipenikka-vaaraan. Kevätpäivän lämpö ehti muuttua hyytäväksi kylmyydeksi päästyämme vaaran laelle. Aurinko oli juuri laskemassa: valo ja värit olivat sanoinkuvaamattomat tuona iltahetkenä! Kiipesimme näkötorniin ja paistoimme makkarat nuotiolla. Keväthanki upotti aika lailla: välillä humpsahdimme polvia myöteen lumeen. Keskipenikan tupa oli soma ja vasta rakennetut piharakenteet helpottivat kivikossa liikkumista. Automatkalla Rovaniemelle tienvarsi oli täynnä koppeloita, joita singahteli tielle tuon tuosta. Joutsenet pitivät melkoista meteliä joella ja pelloilla, illan hiljalleen hämärtyessä.    

  Vähäojanköngäs, toukokuu 2021   Suosikkikohteemme, johon aina palaamme uudelleen, eri vuodenaikoina, on ristiputous (tiimalasiputous), kätketty aarre Vanttauskoskella, n. 60 km Rovaniemeltä.  Kohde on pienen hakemisen takana ja koordinaatit täytyy tietää tarkemmin, koska opasteita tähän keitaaseen ei maastossa ole. Vanttauksen voimalaitoksen liepeillä sijaitseva putous on yhtä lumoava kaikkina vuodenaikoina, mutta erityisen villinä ja voimallisena vesi juoksee keväällä.  Paikka on myös upea miljöö muotokuville...     

  Tulppio, Sotatunturi ja kalalampi (elokuu 2021) Alkusyksyn ensimmäinen kohteemme oli ennestään tuttu Tulppio. Alkukesästä retkeilimme Nuortijoella, aivan itärajan tuntumassa. Tuolloin yövyimme autiotuvassa                 . Tällä kertaa ajelimme lauantai- aamupäivällä kohti Sotatunturia, joka jäi vähän kaivelemaan viime reissullamme, edellisellä kerralla valitsimme valloituskohteeksi Karhutunturin. Karhutunturiin verrattuna Sotatunturi on huomattavasti luonnontilaisempi: retkeilyrakenteita ei käytännössä ole. Jätimme auton tien varteen ja suunnistimme kohti tunturia vanhaa talviautotietä, joka näytti kartalla kunnon polulta. Sitä se kuitenkaan ollut: oli miltei mahdotonta arvata, missä reitti on joskus kulkenut. Hyvänä apuna oli Gps-laite, joka ohjeisti meitä järkevimmälle reitille, joutumatta jyrkimpään, pahimpaan rakkaan. Kiersimme hieman loivempaa reittiä tunturin vasempaa reunaa. Rakkaa sai siitä huolimatta kiipeillä tosissaan, välillä ...

 Nuortti ja Karhutunturi kesäkuu 2021 Alkukesän retkemme suuntautui itäiseen Lappiin, UKK-puistoon. Pääkohteenamme oli Nuorttijoen kala-apajat, UKK-retkeilyreitin varrella.  Aikomuksenamme oli yöpyä teltassa Saihon autiotuvan ympäristössä, mutta koska olimme ainoat matkalaiset paikalla, valitsimme nukkumiseen autiotuvan laverin. Autiotuvalle pääsee useista lähtöpaikoista kävellen ja talvella hiihtäen. Itse lähdimme liikkeelle Haukijärvenojan parkkipaikalta. Kävelymatkaa Saiholle tuli kymmenisen kilometriä. Reissukaveri kalasteli illan, itse kuvasin alkukesän tunnelmia jokivarressa. Illalla fiilistelimme nuotiolla ja nautimme rauhasta. Testasimme tietysti juuri valmistuneen, Kolsankosken ylittävän teräksisen riippusillan (ehkäpä Lapin hienoin retkeilyriippusilta). Pari kanoottimiestä rantautui Saiholle iltapuolella ja telttaili rannassa yön. Aamulla heräsimme upeaan auringon paisteeseen, nautimme aamupalan nuotiolla ja lähdimme hiljalleen taivaltamaan autolle päin. Virkistävä p...

Risthin rasthin Lappia Paljon retkeilevinä ihmisinä mielellämme lueskelemme reissukertomuksia eri kohteista. Siippani  kanssa omat retkemme suuntaavat pääosin Lapin tuntureille, metsiin ja soille sekä Rovaniemen lähikohtaisiin. Sittemmin kuvioihin on tullut vakikohteemme Norja sekä myös saaristo kiinnostaa.  Useita vuosia jo retket ja niiden suunnittelu ovat kahmaisseet vapaa-ajastamme suuren osan ja into vain kasvaa! Vasta nyt tuli ajatus, että retkiä olisi mukava dokumentoida myös kirjoittaen. Leipätyö valitettavasti vähän hillitsee harrastustamme, mielellämme luuhaisimme maastossa paljon enemmän vielä. Harmittavasti reissuja ei ole tullut kirjattua aiemmin  ylös, mutta kuvamuistoja on paljon. Lisäilen tänne myös ajalta ennen blogia-valokuvia retkiltämme. Vastedes ryyditän kuvia myös pienillä jutuilla. Näihinpä voimme palata sitten vanhuudessa, kun ei jalka enää retkille nouse: Kummallakin on retkeilyn lisäksi omat motiivimme luontoliikkumiseen: siipallani kalastus ja i...