Alta

 

Altan kanjoni

Alta,  Porsanger ja Silfarinputous (Norja), heinäkuu 2021

Alkukesästä näytti uhkaavasti siltä, että koko talven ajan haaveiltu keikka Norjaan jää tältä kesältä tekemättä: koronarajoitukset kiristyivät. Heinäkuulla kuitenkin rajoitukset löysäsivät ja vihreiltä alueilta tulevat matkaajat pääsivät maahan, koronatestauksen kautta tosin. Tätä seurasi valtava Norja-buumi, kaikki suomalaiset halusivat Norjaan. Onneksi kuitenkin enimmäkseen haluttiin matkata Lofooteille, meidän suuntamme oli toinen. 

Ylitimme rajan Kivilompolosta heinäkuisena iltana, Kautakeinossa saimme ohjeet mennä pikatestiin. Testaukseen kului aikaa reilu tunti ja taas kerran olimme aika myöhään liikkeellä Norjan puolella. Tähtäimessämme siinsi Alta, jonne ajattelimme majoittua matkalla pääkohteeseemme Porsangeriin.  Ajomatka Altaan oli huikean vaikuttavan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja kylläpä tunsi ihminen itsensä pieneksi! Vettä tiputti reilusti ja päätimme varata mökin.

Mökki löytyi leirintäalueelta. 

Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme viettää päivän sittenkin Altassa. Lähdimme patikoimaan Altan vuonolle, joka sijaitsi n. 20 km päässä majapaikastamme. Ajelimme lähtöpaikalle helposti autolla Gargiaveieniä pitkin, jota pääsee miltei kanjonin huipulle asti. 

Patikoimme selkää, helppokulkuista polkua pitkin tiehaaraan, josta valitsimme suunnan, mistä kuului putouksen kohinaa. Muutaman sadan metrin päästä 

löytyikin upea putous. Aikamme ihailtuamme näkymiä, kävelimme vielä jonkin matkaa varsinaiselle Altan kanjonille johtavaa tietä, niin pitkälle kuin polkua riitti. Polku päätyi pienelle näköalapaikalle, jossa oli myös pieni tulipaikka, josta näkyvät olivat huikeat! Annoimme kameran laulaa kanjonin äärellä hyvän tovin, ennenkuin lähdimme paluumatkalle. Varsinaiselle kanjonin näköalapaikalle emme lähteneet taivaltamaan, meille riitti, että saimme nähdä kanjonin. Matkaa parkkipaikalta kanjonille ja takaisin tuli n. 10 kilometriä.

Kanjonilta lähtiessämme pysähdyimme  jokivarteen nuotiopaikalle paistamaan makkarat ja ihailemaan soutukalastajien päivätouhuja joella.

Vieläkään emme malttaneet jättää Altaa, vaan kävimme vielä Alta-museossa tutustumassa vanhoihin kalliomaalauksiin ja kveenien elämään.

Putous matkalla Altan kanjonille

Porsanger

Tämän Norjan matkan suoritimme melko tiukalla aikataululla, joten Altasta matka jatkui iltaa kohden eteenpäin, kohti Porsangeria. Etsimme oivan leiripaikan Porsangerin mailta, meren rannasta. Perillä huomasimme, että kotateltan tikut olivat unohtuneet kotiin! Helluni reippaana poikana veisteli uudet puutikuista ja saimme kodan pystyyn. Sade yllätti, heti kun leiri oli pystyssä: vetäydyimme telttaan ja nautimme virvokkeita tunnelmallisessa sateen ropinassa. 

Kotateltta tarjosi makeat yöunet sateen ropinassa. Hitaan aamupalan jälkeen reissukaverini halusi virvelöidä meren rannassa. Itse vaeltelin sillä välin rantoja kameran kanssa, ihmetellen, mitä kaikkea rantaan mereltä ajautuukaan... autonrenkaista lähtien.

Silfarin kanjoni

Jatkoimme takaisin  Porsangeriin (leiripaikka oli vähän etäällä itse Porsangerin keskuksesta), ohitmme kylän ja jatkoimme matkaa lähistöllä sijaitsevalle Silfarin kanjonille, joka oli tämän retken pääkohde.

Kanjonille oli kyllä kyltti tien varressa, mutta jos ei olisi ollut tietoa kohtesta, olisimme saattaneet helposti hurauttaa ohikin. Upea kanjoni löytyi miltei tien vierestä ja oli ehkä upein luontokohde, jossa itse olen käynyt! Jylhät ja pystyt kanjonin seinämät olivat henkeäsalpaavan upeita! Turkoosin vihreä veden väri kruunasi kokonaisuuden. Kuvaamista riitti loputtomiin. Kanjonilla sai liikkua melko lailla kieli keskellä suuta, sillä kaiteet puuttuivat näköalapaikoista kokonaan!

Vietimme kanjonille pitkän tovin ja jatkoimme hiljalleen eteenpäin. Päivän ajelimme upeissa vuori- maisemissa kohti Suomea ja Utsjokea, jossa yövyimme jälleen mökissä.

Silfarin kanjoni

Kalamies merikalojen pyynnissä.