Pyrähdyksiä pohjoisessa

  Möötikkärakan auringonlasku, elokuu 2022 Erään työviikon jälkeisen loppukesän perjantain päätimme viettää rantasaunoen kotikylässäni Sinetässä. Saunomisen jälkeen auringonlaskuun oli sopivasti aikaa puoli tuntia: ajoimme vikkelästi Songan Möötikkärakalle nauttimaan viimeisistä säteistä. Möötikkärakan upeilla  kallioilla kelpasi nautiskella illan viimeisistä säteistä.                                 Möötikkärakka, elokuu 2022  

    Karhunulkin tammikuu Viime aikoina lyhyet päivät ja valon puute ovat saaneet meidät valitsemaan lähikohteita retkipäiville. Tänään tammikuisena lauantaina käynnistyminen oli vähän hidasta: kameran lataamisen, aamupalan, eväiden pakkaamisen ja lumikenkäkaupoilla käymisen jälkeen klo lähenteli kahta iltapäivällä, mikä tarkoitti, että aurinko oli jo laskenut päästessämme liikkeelle. Mietimme lähtisimmekö Luostolle kuutamojahtiin, mutta valitsimme lähikohteen Lehtojärveltä n. 25 klo Rovaniemeltä Pelloon päin.  Jussi oli kuullut kehuja kivasta nyppylästä mainioina avautuvine näkymineen lähivaaroille.   Lumikenkien hankinta on ollut listalla jo pidempään ja aamusella kävimme hakemassa sellaiset kaupasta. Tarkoitus oli testata niitä samalla Karhunulkilla. Jätimme automme Pellon tien varressa olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme metsätietä pitkin kohti Karhunulkkia. Yllätykseksi tietä pitkin pääsi melkein perille nyppylälle: kelkkauraa pitkin kävelyä jäi n. kilometri ja ...

 Kuutamokävelyllä Lähdimme perjantai-illan iloksi iltakävelylle, koska taivaalla kurkisteli melkein täysi kuu, sää oli leuto ja mukava. Ounasvaaraa kauemmas emme jaksaneet ajaa, eikä tarvinnutkaan! Kuu loimotti valaisten koko Ounasvaaran talvikävelyreitin: otsalamppuja ei tarvittu. Hiukan matkaa edettyämme, alkoivat reposetkin tanssia taivaalla, alkuun varovaisesti ja koko ajan yltyen matkan edetessä. Vastaan tuli muutamia muitakin iltakukkujia, osa jalan, osa pyörällä. Ihastelimme tovin reposia  Ounasvaaran päällä ja kuvasin pitkällä valotusajalla muutamia otoksia. Ihana ilta!

Läheltäkin löytyy mestoja laiskana päivänä... Kiire, kylmä ja moni muu hyvä tekosyy on viime viikkoina pidätellyt tiukasti pirtissä ja retket ovat olleet vähissä. Joulukuisena sunnuntaina tuli kuitenkin pakottava tarve päästä metsään ja kuvaamaan. Aika oli jälleen kortilla ja lähdin yksin, joten joku lähikohde riittäisi: valitsin Häkinvaaran, josta aukeaa mukavat näkymät moneen suuntaan. Sää oli mukavan leuto joten sormetkin saattaisivat pelata kameran kanssa. Kiipesin vaaran laella sijaisevalle Kammille juuri h-hetkellä: ilta alkoi pimetä, kuu ja tähdet putkahtivat esille ja taivas hohti upeissa vaahtokarkkisävyissä. Kuvasin hetken vaaralla, kierelin kaikki ennestään tutut kohdat ja etsiskelin parhainta valoa ja näyttävimpi puita. Lentokoneita laskeutui virtanaan Rovaniemen lentokentälle koronasta huolimatta: matkailu on taas entisellään... ainakin hetken.      Sininen hetki Häkinvaarassa 19.12.2021