Aalistunturin marenkipuut


Pakkaspäivän retki Aalistunturiin

Helmikuun lauantairetkelle suuntasimme Kolariin, Aalistunturille (https://www.luontoon.fi/aalistunturipaivatupa), josta reissukaverini oli saanut vihiä ystävältään. Saimme testikäyttöön liukulumikengät tunturiin kapuamista varten.
Lähdimme liikkeelle Aalisjärven rannasta, johon parkkeerasimme automme. 
Pakkanen paukkui, joten ruuhkaa ei tunturissa vaikuttanut olevan. Upeassa auringonpaisteessa kiipesimme liukulumikengillä hidasta, mutta varmaa tahtia kohti lakea. Välillä meinasi usko loppua, kun ylämäki vain jatkui ja jatkui...

Lähes perillä ohitsemme huristi moottorikelkkaseurue, jonka yksi jäsen sattui olemaan vanha lukiokaverini. Hilpeä seurue ilkkui hyväntuulisesti nääntyneelle olemuksellemme ja jatkoi matkaa autiotuvalle, vanhalle palovartijan majalle. Hyvähän sieltä vällyjen alta, kelkan kyydistä on huudella...!


Kiipeily osoittautui kaiken vaivan väärtiksi: ylhäällä odotti hengästyttävän kaunis, pastellinsävyinen tykkylumitaivas! En meinannut malttaa edes evästellä tuvassa, kun kamera janosi päästä laulamaan marenkipuiden joukkoon. Kävelin laella pitkät pätkät moottorikelkan jälkiä ja ällistelin kauneuden keskellä. Aalistunturi osoittautui upeimmaksi talvikohteeksi tähän mennessä ja liukulumikengät kelpo menopeleiksi. Ylös mennessä pito oli verraton, alastulo vähän huterampaa: jokaisen lihaksen sai jännittää laskeutuessaan tunturia alaspäin. Kokonaisuutena liukulumikengille iso peukku!
Entisen luokkakaverini kanssa saimme laitettua hyvälle alulle luokkakokouksen suunnittelun:)



Autiotupakin oli saanut marenkipeitteen ylleen...






Aaliksen pastellimaisemaa

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Hammerfest ja Seiland, uusia seutuja etsimässä (kesäkuu 2024) Norjan reissusta on tullut jo itsestään selvä, jokakesäinen lomakohde meille. Molemmilla riittää intoa palata Norjaan: minä kuvausasiat mielessä, kumppani kalastus mielessään. Parhaimmillaan pääsemme toteuttamaan näitä intressejä samassa kohteessa, vesien äärellä.  Lähdimme ajamaan kohti Norjaa heti juhannuksen jälkeen, tavoitteena päästä lähelle pääkohdetta, Seilandia jo ensimmäisen päivän aikana. Ajelimme Norjaan Kautokeinon kautta. Tarkoituksenamme oli yöpyä reissun kaikki yöt teltassa: luotimme sääennustuksen lupaukseen, jonka mukaan sataa pitäisi vain yhtenä päivänä.  Teimme ensimmäisen leirin meren rantaan, pienen kylän lähettyville. Hammerfestiin oli tästä leiristä matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Olimme ajomatkasta sen verran väsyneitä, että valitsimme nopean ratkaisun, tunneliteltan, emmekä viitsineet alkaa kaivamaan kotatelttaa esiin. Leiri oli nopeasti pystytetty. Loppuillan nautimme yöt...
Lue lisää

Pallasjärven Punaiset hiekat

Kuva
  Pallasjärven Punaisilla hiekoilla, syyskuu 2020 (muistellen kirjoitettu syyskuussa 2021) Nyt jo kuudetta vuotta peräkkäin naisten vaellus ajoittui syyskuun ensimmäiselle viikonlopulle, joka lähes joka kerta on ollut säiden puolesta upeaa aikaa: koskaan ei ole juurikaan satanut. Tällä kertaa sää oli poikkeuksellisesti hiukan tuhruinen ja sumuinen. Tänä vuonna päätimme ottaa loikoisan, ilman rinkkoja-teeman ja suuntasimme Pallakselle, aikomuksenamme vaellella päiväreittejä ja ennen kaikkea halusimme nähdä Pallasjärven Punaiset hiekat, joista olimme kuulleet kehuja.  Ensimmäisenä päivänä kiersimme sumuisessa säässä Taivankeron kierroksen (n. 9km reitti) Pallaksella. Tunnelma oli korkealla säästä huolimatta ja saimme kunnon hien pintaan puuskuttaessamme tunturiin. Maisemia ei päässyt ihailemaan sakean sumun vuoksi. Matkalla törmäsimme porojen lisäksi pulmusiin, joita itse näin ensi kertaa elämässäni. Maaruska oli hyvällä alulla, mutta ei vielä täysissä voimissaan. Rapsakan iltal...
Lue lisää

Kaihuavaarassa

Kuva
  Kaihuavaaran Hopianulkki (lokakuu 2021) Sumuisen lauantaiaamun retki suuntautui toisena viikonloppuna peräkkäin idän suuntaan, tällä kertaa Pekkalan kylään, jossa sijaitsee entuudestaan meille tuttu kohde, Kaihuavaara. Kaihuavaara on yksi Rovaniemen korkeimmista kohdista ja metsä siellä on lehtomaista kuusimetsää Näinkin lähellä asutusta pääsee aika erämaamaiseen tunnelmaan tässä kohteessa. Ajoimme autolla Sirenin kämpän parkkipaikalle, josta lähdimme kapuamaan kohti lintutornia. Polku kulki solisevan puron vartta pitkin, satumaisessa peikkometsässä. Sumu oli sen verran sakeaa, että lintutornista ei näkynyt yhtään mitään. Päätimme palata polkua takaisin Sirenin kämpälle evästelemään.  Paluumatkalla kuitenkin pysähdyimme kuvaamaan viehättävää, iloisesti solisevaa puroa. Hopianulkin nökötornille menevän polun varrella kimurteli lähes koko matkalla iloisesti soliseva puro. Kaihuavaarassa on mahdollista kiertää myös rengasreitti, mutta tämän kertaisella aikataulullamme jouduimme...
Lue lisää