Riisitunturin rapsakka pakkasreissu



Riisitunturi, helmikuu 2020


Riisitunturi oli siintänyt retkikohteena mielissämme jo pitkään. Helmikuisena lauantai-iltapäivänä päätimme lähteä todistamaan auringonlaskua kohteeseen.
Ajomatka Rovaniemeltä Posiolle kesti odotettua pidempään, joten lopulta saimme edetä miltei juoksuvauhtia, ehtiäksemme perille tunturiin ennen auringonlaskua. Helmikuun iltapäivä oli hyytävän kylmä: sormia pakotti kinttaiden sisällä ja ajatus kylmän kameran käsittelystä viimassa vähän pelotti...Retkikaveri raahasi ystävällisesti myös kamerajalustan perille.

Ruuhkaa ei tunturissa ollut: lisäksemme yksi kameraihminen liikuskeli maastossa ja drone lenteli myös yllämme. Aika makeat pastellimaisemat saimme tallennettua kuvaten: maksoi vaivan tämäkin reissu. Värit ja valot olivat mystisiä ja kiehtovia; kuin olisimme käyneet toisessa maailmassa!





Riisitunturin auringonlasku paukkupakkasessa


Paluumatkalla vielä pysähdyimme laavulle evästelemään ja paistamaan makkarat. Selvästi sudennälkäinen ja viluinen myyrä tuli seurustelemaan kanssamme tulille ja saikin makkaraa palkaksi.  Värit ja valot olivat mystisiä ja kiehtovia; kuin olisimme käyneet toisessa maailmassa!





Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Hammerfest ja Seiland, uusia seutuja etsimässä (kesäkuu 2024) Norjan reissusta on tullut jo itsestään selvä, jokakesäinen lomakohde meille. Molemmilla riittää intoa palata Norjaan: minä kuvausasiat mielessä, kumppani kalastus mielessään. Parhaimmillaan pääsemme toteuttamaan näitä intressejä samassa kohteessa, vesien äärellä.  Lähdimme ajamaan kohti Norjaa heti juhannuksen jälkeen, tavoitteena päästä lähelle pääkohdetta, Seilandia jo ensimmäisen päivän aikana. Ajelimme Norjaan Kautokeinon kautta. Tarkoituksenamme oli yöpyä reissun kaikki yöt teltassa: luotimme sääennustuksen lupaukseen, jonka mukaan sataa pitäisi vain yhtenä päivänä.  Teimme ensimmäisen leirin meren rantaan, pienen kylän lähettyville. Hammerfestiin oli tästä leiristä matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Olimme ajomatkasta sen verran väsyneitä, että valitsimme nopean ratkaisun, tunneliteltan, emmekä viitsineet alkaa kaivamaan kotatelttaa esiin. Leiri oli nopeasti pystytetty. Loppuillan nautimme yöt...
Lue lisää

Mystinen Taatsin seita

Kuva
 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja...
Lue lisää

Nuorttin reitti (naisten reissu)

Kuva
  Nuorttin reitti 26.-29.8.2021 Tyttöjen vaellusjengin kohteeksi valikoitui tänä vuonna Nuortti, jota suunnittelimme jo vuosi sitten, mutta joka jäi sillan romahtamisen takia tekemättä. Pari tiedosteluretkeä Nuorttijoelle olemme jo tehneet hellun kanssa , kalastuksen ja kuvaamisen merkeissä. Tällä kertaaa lähdimme kiertämään koko Nuorttijoen reitin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Nuortille kertyy n. 260km. Lähtömme viivästyi hieman, koska kaksi muuta matkalaista tulivat Helsingistä ja Oulusta: kaikenlaista mutkaa ehti tulla matkalle ja pääsimme lähtemään liikkeelle vasta 18.30. Matkalla pysähdyimme noutamaan iltaevästä Kemijärvellä.  Jännitimme, ehtiikö tulla pimeä ennenkuin ehdimme lähtöpaikalle ja kyllä ehti! Matkalla näimme upean oranssin, suuren kuun ja usvaisia soita. Harmillisesti aikaa valokuville ei ollut. Saavuimme Haukinivan parkkipaikalle n. klo 23 ja lähdimme otsalampuilla varustautuneilla kohti ensimmäistä yöpaikkaa, Hirvashaudan varaustupaa. Sain viimein kokemuksen kuuta...
Lue lisää