Tekstit

Tromssa syksyllä

Kuva
Hyvällä tekosyyllä Tromssaan (syyskuu 2023) Syksyn retkikohteeksi muodostui melkein vahingosa Tromssa. Siippani sisar on nopea käänteissään ja tällä kertaa muuttomatka kohdistui Tromssaan. Tromssaan toki innolla lähdimme ajelemaan, kaupunki oli tähän asti nähty kesäasussa. Ajelimme Tromssaan Kilpisjärven kautta. Kilpisjärvellä syksy tuntui olevan jo kääntymässä talveksi: lehdet olivat pudonneet ja harmaus vallannut paikan. Heti ylitettyämme Norjan rajan, pääsimme palaamaan takaisin ruska-aikaan: ruska oli vielä parhaimillaan Norjan puolella. Ajomatka hämärtyvässä illassa kohti Tromssaa oli jälleen sielua hivelevä kokemus: niin kaunista! Tromssaan saavuimme iltamyöhään ja kannoimme muuttotavarat nopeasti sisään. Yövyimme mukavassa huoneistohotellissa. Aamulla herättyämme päätimme lähteä pienelle aamulenkille ihan kaupungin kupeessa sijaitsevalle näköalapaikalle, jonne olisi päässyt myös Fjellheisen köysirataa pitkin. Patikkareitti löytyi heti Tromssan upean katedraalin takaa mantereen p

Ohtakarin kuohut

Kuva
                                          SYYSRETKI OHTAKARIIN, syyskuu 2023 Koska jokavuotinen tyttöjen vaellus tehtiin tänä vuonna poikkeuksellisesti jo elokuun alussa, jäi syyskuulle mahdollisuus toisenlaiseen retkeen. Ohtakari on vienyt sydämemme jo muuan vuosi sitten. Kaverillani on omistussuhteiden kautta etuoikeus mökkivuokraamiseen saarella ja tätä olemme jo muutamia kertoja hyödyntäneet. Ohtakari on uskomattoman hieno ja tunnelmallinen saari Kokkolan kupeessa. Aiemmin olemme lomailleet saarella kesäisin, mutta minua kiinnosti erityisesti nähdä Ohtakari syksyllä, myrskyävän meren ja pimeiden öiden aikaan. Kaikki toiveeni täyttyivät tällä syksyisellä reissulla: saimme myrskyä, pimeät yöt ja ihanan syystunnelman talviunille vaipuvalla saarella. Kesän ihmispaljous oli tipotiessään, vain muutama mökkiä talviteloille laitteleva parikunta oli paikalla. Käytimme viikonlopun pitkiin rantakävelyihin ja minä tietysti kuvaamiseen. Aikaa jäi myös tiiville juorujen vaihdolle ja saunalle, sa

Luola-ja rotkoreitillä Kätkävaarassa

Kuva
  Kätkävaaran mahtava luola-ja rotkoreitti 8.9.2023 Olemme jo tovin haaveilleet pääsevämme näkemään Tervolan Kätkävaaran vasta-avatus luolareitin. Itse Kätkävaara on meille entuudestaan tuttu, kiva lähikohde, jossa olemme käyneet parikin kertaa aiemmin.  Lauantaille oli taas kertynyt ohjelmaa, opiskelua ym. joten taas reissuun päästiin melko myöhään. Rovaniemellä oli ollut upea, aurinkoinen syyspäivä ja arvelimme pääsevämme perille auringonlaskulle. Tervolaa lähestyessämme taivas meni äkkiä pilveen ja aloimme jo pelätä sadeta. Vettä ei tullut, mutta sää oli armottoman harmaa ja synkkäkin. Luolat kuitenkin kiehtoivat ja lähdimme reippaasti liikkeelle.  Reitin retkirakenteita oli uudistettu ja puitteet olivat todella hyvässä kunnossa. Reittimerkkejä oli myös uusittu ja lähtöpaikkaan rakennettu laavu. Reitille oli myös räätälöity tarina, jota pääsi kuuntelemaan QR-koodin avulla. Tarinassa kerrattiin paikan historiaa ja sen vaiheita Iso vihan aikakautena, jolloin paikassa oli piilotellut s

Kivitunturin yö

Kuva
Kivitunturin yö  Pienen retkitauon jälkeen kuumotteli jo melkolailla päästä metsään! Kaikenlainen jonninjoutava on täyttänyt elämää viime aikoina ja tärkein, luonnossa oleilu on jäänyt syksyn aikana pariin keikkaan.  Toinen niistä suuntautui Savukosken Kivitunturiin, joka on tuttu paikka: kävimme siellä suunnilleen samaan aikaan vuodesta pari vuotta takaperin ja ihastuimme paikkaan. Viime kerralla ruskaretkeläisiä oli liikkeellä tunturissa suorastaan häiriöksi asti, tällä kertaa saimme samoilla tunturissa kaksin, sillä pääsimme metsään vasta n. klo 19. Olimme varustautuneet otsalampuille, koska tiesimme pimeän laskeutuvan jo reilun tunnin päästä.  Kiersimme reitin tällä kertaa erisuunnasta kuin viimeksi. Reittiä oli kehitetty sitten viime käymisen ja tällä kertaa kulkitat ohjattiin kiertämään reitti myötäpäivään. Oma mielipiteemme tämän keikan jälkeen oli, että reitti tuntui kivemmalta "väärinpäin" kierrettynä, mutta mukavaa oli näinkin päin.  Pysähdyimme ensimmäisen kerran s

Monen vuoden haave: Kevon reitti 30.7.-2.8.2023

Kuva
  Kevon reitin kesävaellus 30.7.-2.8.2023 Aloitimme ihanan yhteisen perinteen tyttöporukkamme kanssa n. kymmenen vuotta sitten: käymme jonkun yhteisen vaelluksen joka vuosi. Alusta lähtien olemme haaveilleet Utsjoki-Kevon vaelluksesta, joka retkikuvauksissa kuvaillaan erittäin vaativaksi reitiksi. Nyt kun harjoitusta on usealta vuodelta ja pidemmiltäkin vaelluksilta, rohkenimme viimein tarttumaan haasteeseen ja päätimme vaeltaa Kevon reitin Sulaojalta Kenesjärvelle. Lähdimme ajamaan Rovaniemeltä kohti Sulaojaa n. klo 12 päivällä ja saavuimme muutamien mutkien kautta perille n. 19.30. Koska reitti kulkee yhdensuuntaisen reitin, jouduimme siirrättämään automme odottamaan Kenesjärvelle, jonne sen kuljettaisi kyytimies Urho, jonka haimme Kenesjärveltä ja joka kuljetti meidät sitten Sulaojan aloituspisteeseen, palaten taas Kenesjärvelle. Monimutkainen operaatio, mutta ainoa tapa saada auto odottamaan maaliin. Automatkan Kenesjärveltä Sulaojalle satoi kaatamalla! Tunnelmat olivat ehkä hiukan

Mystinen Taatsin seita

Kuva
 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja ongelmar

Roadtrip Norjassa 30.6.-5.7.2023

Kuva
  Roadtrip Norjan Helgelandissa Norja on näköjään muodostunut viime vuosina vakikohteeksemme kesäisin: jotakin jää puuttumaan, jos ei pääse Norjaan lomalla. Norja on osoittautunut niin monipuoliseksi ja kiehtovaksi kohteeksi, että uteliaisuus maata kohtaan vaan kasvaa, mitä enemmän näkee. Tähän mennessä olemme kierrelleet Lofooteilla, Pykeijassa, Altassa, Senjalla ja nyt siis n. Rovaniemen korkeudella Helgelandissa. Ajelimme Norjaan tällä kertaa Ruotsin läpi. Matkalla pysähdyimme tunnin verran Storforsenilla, joka osoittautui upeaksi retkikohteeksi. Storforsenin koski on vertaansa vailla: vesimassat on valtavia, enkä ole ikinä nähnyt niin valtavaa virtausta missään! Storforsen on suosittu vierailukohde, jonka retkirakenteet on upeasti rakennettu, ympäristöä kunnioittaen. Täällä olisi helposti voinut viettää kokonaisen päivän, mutta koska päivä oli pitkällä, täytyi meidän kiiruhtaa eteenpäin etsimään yöpaikkaa.  Varasimme matkalla yöpaikan Arvidsjauriin leirialueelle mökkimajoitukseen.

Kuusinkijoen kuohut 15.6.2023

Kuva
  Kuusinkijoen kuohut 15.6.2023 Kuusamon lomaviikolla teimme toisenkin pikku retken, valoa kun riitti ja pienet päikkäritkin oli ehditty ottaa kuvauspäivän jälkeen. Mieheni  oli viettänyt päivän itselleen uudessa kalastuskohteessa Kuusinkijoella ja oli hurmaantunut paikasta niin, että halusi viedä minut sinne. Ajelimme hiekkateitä syrjäiseen kohteeseen: Kuusinkijoki alkaa Kuusamosta Kiitämästä ja jatkuu Suiningin kautta Karjalan tasavallan puolelle ja yhtyy siellä lähellä Suomen rajaa Oulankajokeen.  Pienen kävelyn päässä parkkipaikasta aukeaakin jylhä jokinäkymä ja jatkamme jokivartta ylöspäin oletetuille ottipaikoille. Päivällä perhoon oli tarttunut hyvän kokoisia harjuksia, mutta nyt vaikutti hiljaiselta. Mies kalasti ja itse napsin kuvia rentukoista, joita oli runsaasti jokivarressa. Kävin pienen kävelylenkin yläjuoksulle, jossa on jylhiä kalliotörmiä joen sivuilla.  Sääsket olivat selvästi heräämässä lämpimien säiden ansiosta ja niitä sai hetkittäin jo ihan tosissaan huitoa. Ehdim

Konttainen, iltalenkin arvoinen kohde

Kuva
  Iltalenkki Konttaisella Vietimme kesäkuussa toisen lomaviikon Kuusamossa mökkeillen ja minä ohessa myös Kuusamo-opistossa valokuvauskurssilla. Mökkimme sijaitsi lähellä Kuusamon ja Rukan puolessa välissä nätin pienen lammen rannalla. Kurssi vei minulta mehut tehokkaasti: kuvauspäivät olivat pitkiä ja tehokkaita, mutta silti illalla tuli kova halu päästä nauttimaan vielä luonnosta, koska puitteet ympärillä houkuttivat... Siippani kalasteli Kuusamon vesillä päivät, mutta häneltäkin löytyi vielä intoa pieneen iltalenkkiin, jonka päätimme kohdistaa Rukan lähettyvillä olevalle Konttaiselle. Valtavaara Konttaisen lähellä oli meille entuudestaan tuttu ja halusimme valloittaa jonkin uuden kohteen. Konttaisen kovalla nousulla peloteltiin nettijutuissa ja siellä käyneet myös mainitsivat napakan kiipeämisurakan. Parkkipaikalta lähdettiin suoraan ylämäkeen. Netissä olleissa kuvissa näkyneet portaat oli purettu ja tilalla oli helppokulkuinen, mukava polku, joka kiemurteli kevään vehreän ja runsaa

Taukopaikka Helvetinjärvellä

Kuva
  Taukopaikka Helvetinjärven kansallispuistossa 19.5.2023 Toukokuulla ajelimme pienen kevät-roadtripin Tampereelle. Tarkoituksena oli kylästellä tyttären luona ja samalla ottaa muuan ylioppilaskuva tutuille. Pitkän ajopäivän piristykseksi päätimme poiketa pienen lenkin Helvetinjärven kansallispuistossa katsomassa Helvetinkolua, jonka olin jo pitkään haaveillut näkeväni. Kansallispuistoa lähestyessä aurinkoinen kesäpäivä oli vaivihkaa muuttunut: sadekuuro piiskasi autonikkunaa kilometrien ajan. Perille päästyämme sade lakkasi kuin tilauksesta ja luonto tuoksui huumaavalle jättäessämme auton parkkipaikalle odottamaan. Päätimme kiertää neljän kilometrin mittaisen Helvetistä itään-luontopolun, jonka varrella pääsisimme näkemään myös kuuluisan Helvetinkolun. Polku perille oli leveä ja hyväkuntoinen. Helvetinjärven rantaan laskeuduttiin 200 portaan askelmat ja alhaalla odotti punainen autiotupa ja silmäähivelevä järvimaisema. Ihastelimme tovin tyyntä, kevätauringossa kylpevää järveä. Seuraav