Pyrähdyksiä pohjoisessa

     Iltapäivä Särkitunturissa 21.1.2023   Taas ehti pari viikkoa vierähtää pirtissä Riisitunturin reissun jälkeen. Tammikuisena lauantaina olimme kuitenkin päättäneet lähteä pienelle tunturikeikalle ja mielissämme siinsi Muonion Särkätunturi, jossa piipahdimme ensimmäisen kerran viime talvena, silloin myös tammikuussa. Katsoimme säätiedotuksen lupailevan Länsi-Lappiin selkeää säätä ja kipakkaa pakkasta. Emme pelänneet pakkasta, koska tiesimme tunturissa olevan silti lauhaa. Lähtömme viivästyi aamusella vähän ja taas kerran saimme ajaa vähän reippaampaa vauhtia ehtiäksemme perille ennen pimeää. Päivä on Lapissakin jo pidentynyt selvästi, mutta silti aurigonlaskuaika oli jo 14.38.    Saavuimme Särkitunturin parkkipaikalle n. klo 14 ja melko ripeää tahtia askelsimme kamerareppuinemme ylös tunturiin. Parkkipaikan kirpeä pakkanen muuttui odotetusti leppoisaksi sääksi, mitä ylemmäs tunturia kapusimme. Aurinko oli ylös päästessämme juuri painumassa tuntureiden ta...

  Kuutamokävely Riisillä 5.1.2023 Joululoman viimeisenä viikonloppuna pääsimme pitkästä aikaa retkelle. Loppuvuosi oli aika kiireinen opintojen ja töiden osalta, lisäksi viikonloput täyttyivät muista tekemisistä. Oli ihanaa päästä reissuun pitkästä aikaa! Pohdimme kohdetta päiväretkelle tarkasti. Silmäilimme säätiedotuksia sekä kuun tilannetta ja näiden pohjalta suuntasimme tuttuu kohteeseen Riisitunturille. Laskimme, että ehtisimme paikalle auringonlaskun aikaan ja hyvällä tuurilla näkyisi revontuliakin, koska taivaan piti olla melko kirkas Posion suunnassa. Tuttuun tapaan jouduimme etenemään tunturissa puolijuoksua ehtiäksemme laelle oikeanlaisen valon aikaan. Aurinko ehti sukeltaa pilvien taakse ja ajatelimme, että hengailemme hetken tunturissa ja lähdemme paistamaan makkarat autiotuvalle, jonne on n. 1,5 kilometrin poikkeama polulta.  Matkalla tuvalle täysikuu alkoi kurkkimaan pilvien raosta. Paistoimme laavulle makkarat ja joimme teet. Paluumatkalle lähtiessämme kuu oli t...

  Oratunturi, uusi tuttavuus (lokakuu 2022)   Syksymme on ollut melko toiminnan täyteinen ja retkeilylle on jäänyt liian vähän aikaa. Syyslomallamme päätimme kuitenkin tehdä ainakin yhden patikkaretken lähitienoille ja valitsimme tällä kertaa kohteeksi Sodankylässä sijaitsevan Oratunturin. Pitkän ja loivasti rinteesee nouseva hiekkatien varrelta löytyi Oratunturin lähtöpiste: tienviitassa luki vain "laavu".  Lähdimme kiipemään leppoisaa, loivaa ylämäkeä kohti luvattua laavua ja Oratunturin huippua. Laavu löytyi n. kahden kilometrin taivalluksen takaa. Polku muuttui ylöspäin mennessä louhikkoiseksi, mutta oli silti suht helppokulkuista.  Laavulta löytyi toinenkin retkikunta: kolme nuorta äitiä lapsineen. Katsoimme parhaaksi jatkaa kohti tunturin huippua ja arvoimme kahden huipun välillä, päätyen tietenkin siihe korkeampaan. Matkaa tuli näin ollen pari kilometriä lisää, mutta sehän ei meitä haitannut.  Kävelytaival jatkui yhtä mukavana, kuin oli alkanutkin: loivaa...

    Kuutamokeikka Pilpaselle, lokakuu 2022 Lokakuun puolessa välissä oli täyden kuun aika. Päätimme lähteä sunnuntaiajelulle entuudestaan tutulle Pilpasen sokeritoppavaaralle.  Pilpasen lähestyessä huomasimme kuun jo nousevan komeana ja keltaisena horisontista. Ajelimme rapsakkaa tahtia Pilpasen reitin lähtöpisteelle: kamerareppu selkään ja juoksujalkaa vaaran päälle. Kävelyä laelle tulee reilun kilometrin verran ja loppumatkasta piti jo ottaa juoksuaskelia, koska kuun valokuvaus on tarkkaa hommaa: oikealla paikalla on oltava juuri oikeaan aikaan. Laelle päästyämme jouduimme toteamaan, että h-hetki ehti mennä ja kuu oli ehtinyt jo liian korkealle. Oin muutaman kuvan, mutta lähinnä tyydyimme ihailemaan laelta avautuvaa näkymää järvelle päin, pimeän laskeutuessa hiljalleen.  Paluumatkalla oli jo pilkkopimeää, otsalampun valossa löysimme onneksi takaisin autolle, tosin muutaman harha-askeleen jälkeen... Harmitusta jäi sen verran, että päätimme koukata vielä lähellä sija...

    Muuttohommissa Kilpisjärvellä Syyskuun lopullal saimme hyvän syyn matkata jälleen Kilpisjärvelle. Kesätöihin alkukesästä viety ystävä oli nyt muuttamassa jälleen ja lupauduimme viemään hänet tavaroineen uuteen kohteeseen, Hettaan. Ajelimme Rovaniemeltä käsivarteen päin mahtavan ruskan loisteessa. Kilpisjärven lähestyessä ruska alkoi menettää parasta hehkuaan, pohjoisessa olivat puut jo paikoin tyhjentyneet lehdistä. Saavuimme Kilpisjärvelle alkuillasta. Halusimme jaloitella vähän pitkän istumisen jälkeen, niinpä suuntasimme pienelle iltalenkille Tsahkalputoukselle ja Tsahkaljärvelle. Halusin nähdä klassikoksi muodostuneen kameraihmisten kohteen: vanhan puuveneen Tsahkaljärven rannassa.  Parin kilometrin kävelyn jälkeen vene löytyi, mutta puuvene oli vaihtunut lasikuituveneeksi. Nappasin kuitenkin tuon klassisen venenkuvan kamerallani. Iltahämärä alkoi jo laskeutua ja oli lähdettävä paluumatkalle retkikeskusta kohti. Pimeässä oli tunnelmallista patikoida Kilpisjärven k...

  Möötikkärakan auringonlasku, elokuu 2022 Erään työviikon jälkeisen loppukesän perjantain päätimme viettää rantasaunoen kotikylässäni Sinetässä. Saunomisen jälkeen auringonlaskuun oli sopivasti aikaa puoli tuntia: ajoimme vikkelästi Songan Möötikkärakalle nauttimaan viimeisistä säteistä. Möötikkärakan upeilla  kallioilla kelpasi nautiskella illan viimeisistä säteistä.                                 Möötikkärakka, elokuu 2022  

                              Oulankajoen kuohuissa       Vaelluskurssimme (yläkoulu) aikana teemme kaksi vaellusta: toinen Pyhä-Luostolle ja toinen Oulankajoelle. Pyhä-Luosto 8. luokalla ja Oulanka 9. luokalla. Olin nyt ensi kertaa mukava Oulankajoella, Pyhä-Luosto-vaelluksella olen ollut jo useamman kerran.   Säätiedotus lupasi ennalta mukavaa retkisäätä ja sitä saimmekin, jopa parempaa kuin odotimme: ensimmäinen eli patikkapäivä oli aurinkoinen ja lämpimän kesäinen. Ruska oli vasta heikosti aluillaan. Bussi jätti meidät tavaroinemme Sallantien varressa olevalle parkkipaikalle ja kuljetti edeltä matkatavaramme Oulankajoen leirikeskukseen, jossa meidän oli määrä yöpyä.  Patikkamatkamme sujui siis kevyelllä otteella, ilman kantamuksia. Siinä mielessä 18 km patikka ei tuntunut ylivoimaiselta oppilaidenkaan mielestä....

  Lemmenjoen lumoissa 4.-6.8.2022 Tyttöjen joka syksyinen vaellus suuntautui tänä vuonna Lemmenjoelle. Tätä retkeä myöten kaikki Pohjois-Suomen kansallispuistot Hossaan asti on läpikäyty (paitsi uusin: Sallan kansallispuisto). Ajelimme torstaina Rovaniemeltä Njurgulahteen, yhden pysähdyksen taktiikalla. Piipahdimme Kittilän kylälle hakemaan Alkosta litteät viinpullot perinteisiksi retkieväiksi sekä salaatit lounaaksi. Aikataulu alkoi mennä vähän tiukaksi, koska venekyyti lähtisi Njurgulahden laiturilta jo klo 17 ja lähtö Rovaniemeltä viivästyi hieman. Ajoimme kuoppaista Kiistalan tietä melkoista kyytiä: paikat irtoilivat hampaista töyssyisellä tiellä.  Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin Njurgulahteen, jossa haimme ensimmäiseksi Morgamojan varaustuvan avaimet Ahkun tuvalta. Ahkun tuvan myyjä kertoi, että oli ollut yllättäen todella hiljaine kesä Lemmenjoella.  Säätiedotus lupaili etukäteen vesisadetta lähes koko reissumme ajalle. Pientä tihkua tuli lähtiessä taivaalta ja ukko...

  Roadtrip Ruotsin Lappiin 30.-31.7.2022 Lapsi (jo aikuinen kylläkin..) halusi pitää synttärikokkareet kotona, joten saimme hyvän syyn lähteä nopealle roadtripille. Kohde oli pitkään kutkutellut Ruotsin Lappi, jossa vähemmän on tullut liikuttua. Abisko on kyllä tullut tutuksi, mutta muuten naapurimaan kohteet ovat jääneet vieraammiksi. Saimme vihiä Ruotsin vesiputouskohteista lyhyen ajomatkan päässä Rovaniemeltä ja suuntasimme aluksi matkamme ykkökohteeseen Linafallettiin, Överkalixin ja Jällivaaran kuntien rajalla.  Kohde löytyi helposti, kun olimme aikamme körötelleet hiekkateitä opasteiden perässä ja Mapsia seuraten. Parkkipaikalla meitä odotti mahtipontinen, kuvallinen kyltti, joka kertoi paikan kohteista. Pakkasimme mukaan Mataringistä matkalla ostamamme herkkueväät sekä minä tietysti kameran. Paikka oli ihmeellisen hiljainen, vaikka oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Lisäksemme paikalla oli vain yksi toinen seurue. Alueella toimii kahvila, mutta sekin oli kiinni, niinpä ...

  Melkein myrskyssä Perämeren kansallispuistossa 8.7.2022   Monta kansallispuistoa on tullut tutuksi vuosien varrella, mutta yksi pohjoisen merellinen kansallispuisto oli vielä kokematta.  Vakioreissukaverini suuntasi kalareissulle Savukoskelle. En halunnut itsekään laakereille lepäilemään, vaan keksi houkutelle päivän mittaiselle seikkailulle merelle kaverini Oulusta. Kohteena olisi Perämeren kansallispuisto Kemi-Tornio alueella.  Kansallispuistoon pääsee ainoastaan omalla veneellä tai venekuljetukselle. Varasin kulkemiseen venetaksin Torniosta. Venetaksimies Pekka osoittautui myöhemmin mahtavaksi persoonaksi. Sää lupaili tuona torstai-aamuna vähän huonoa: reilusti tuulta ja vesisateita. Varaus oli kuitenkin tehty ja tapasimme kaverini kanssa Tornion Lidlissä, josta haimme retkieväämme. Ehdimme veneelle Röyttän satamaan juuri ajoissa klo 12. Tuuli oli 9/s, joten olimme yllättyneitä ,että matkaan oli lähtenyt muistakin: lisäksemme veneessä oli viisi muuta henkilöä ja...