Perämeren kansallispuisto

 

Melkein myrskyssä Perämeren kansallispuistossa 8.7.2022

 

Monta kansallispuistoa on tullut tutuksi vuosien varrella, mutta yksi pohjoisen merellinen kansallispuisto oli vielä kokematta. 

Vakioreissukaverini suuntasi kalareissulle Savukoskelle. En halunnut itsekään laakereille lepäilemään, vaan keksi houkutelle päivän mittaiselle seikkailulle merelle kaverini Oulusta. Kohteena olisi Perämeren kansallispuisto Kemi-Tornio alueella. 

Kansallispuistoon pääsee ainoastaan omalla veneellä tai venekuljetukselle. Varasin kulkemiseen venetaksin Torniosta. Venetaksimies Pekka osoittautui myöhemmin mahtavaksi persoonaksi.

Sää lupaili tuona torstai-aamuna vähän huonoa: reilusti tuulta ja vesisateita. Varaus oli kuitenkin tehty ja tapasimme kaverini kanssa Tornion Lidlissä, josta haimme retkieväämme.

Ehdimme veneelle Röyttän satamaan juuri ajoissa klo 12. Tuuli oli 9/s, joten olimme yllättyneitä ,että matkaan oli lähtenyt muistakin: lisäksemme veneessä oli viisi muuta henkilöä ja yksi terrieri. Kippari varoitteli, että aika kovaa kyytiä edessä, tuli oli sen verran navakkaa. Avomerellä tuuli totisesti röykkyytti venettä kunnolla. Koiranomistajalla oli täysi työ pitää koira sylissä aallokossa ja kaverini veneen keulassa oli hätää kärsimässä. Tunnelmaa vastasi keskihurjaa huvipuistokyytiä sillä erotuksella, että matka kesti paljon pidempään kuin huivipuistolaitteessa. Pelkäsin, että tulemmeko merisairaiksi...

Venematkaan kuuluu vierailu kahdella eri saarella: Selkä-Sarvessa ja Pensaskarissa. 

Ensimmäinen pysäkki oli Selkä-Saaressa. Olo tuntui pikkuisen huteralta merimatkan jälkeen. Matka oli 18km ja kesti n. 30min. Myrskyssä tuntui aika pitkältä... 

Saari vaikutti idylliseltä. Heti satamassa oli vuokratupa, jota kuka tahansa voi vuokrata. Siinä saimmekin oitis idean ensi kesän ohjelmistoon...

Heti rannassa kohosi mittavan korkea näkötorni, jonne kapusimme kaverini kanssa. Muut jatkoivat matkaa rannan toiseen päähän, jossa oli pienimuotoiset, merelliset museokohteet sekä saaren toinen vuokratupa, jossa tällä hetkellä asusti lammaspaimen. Metsähallitus palkkaa joka kesä paimenia Suomen lammassaariin ja jono näihin pesteihin on valtava, varsinkin ottaen huomioon, että pesti on maksullinen: viikko lammaspaimenena maksaa 400e!

Näkötornilta jatkoimme saaren toiseen päähän. Matkalla tapasimme lammaskatraan, joka oitis ympäröi meidät herkkujen toivossa. Lammasfaneina tämä ei meitä haitannut!

Saaren pohjoispäästä löytyy vanha kalastajakylä ja mm. kulttuurikohde: entisöity Ailinpietin kämppä.

Ystävällinen venetaksikipparimme kertoili meille saaren kohteista laajalla asiantuntemuksella. 

Polun varrelta löytyi myös aurinkokello!

Kiersimme polkuja ja nautimme meren pauhusta, joka oli desibeleiltään korvia huumaavaa. Söimme eväät lammaspaimenen tuvan pihassa.

Matka jatkui kohti veneellä kohti toista pysäkkiä: Pensaskaria. Saari oli pienempi kuin Selkä-saari ja nopeasti kierretty. Saarelta löytyi niinikään entisöity kalastustukikohta pienine museoineen, jossa esiteltiin vanhaa kalastuskultturia. Venekipparimme kertoi paljon lisää museomakasiinien kohteista.

Kierroksen jälkeen vene kuljetti meidät takaisin Röyttän satamaan. Loppumatkasta napakka sadekuuro yllätti veneilijät ja ehdimme vielä viime minuuttien aikana kastua kunnolla. 

Mahtava yhden päivän retkikohde ja maakravuille hyvinkin uudenlainen kokemus!

                              

                                Selkäsaaren kalastajakylä ja laiduntajat.