Roadtrip Ruotsin Lappiin

 

Roadtrip Ruotsin Lappiin 30.-31.7.2022

Lapsi (jo aikuinen kylläkin..) halusi pitää synttärikokkareet kotona, joten saimme hyvän syyn lähteä nopealle roadtripille. Kohde oli pitkään kutkutellut Ruotsin Lappi, jossa vähemmän on tullut liikuttua. Abisko on kyllä tullut tutuksi, mutta muuten naapurimaan kohteet ovat jääneet vieraammiksi. Saimme vihiä Ruotsin vesiputouskohteista lyhyen ajomatkan päässä Rovaniemeltä ja suuntasimme aluksi matkamme ykkökohteeseen Linafallettiin, Överkalixin ja Jällivaaran kuntien rajalla. 

Kohde löytyi helposti, kun olimme aikamme körötelleet hiekkateitä opasteiden perässä ja Mapsia seuraten. Parkkipaikalla meitä odotti mahtipontinen, kuvallinen kyltti, joka kertoi paikan kohteista.

Pakkasimme mukaan Mataringistä matkalla ostamamme herkkueväät sekä minä tietysti kameran. Paikka oli ihmeellisen hiljainen, vaikka oli kaunis, aurinkoinen kesäpäivä. Lisäksemme paikalla oli vain yksi toinen seurue. Alueella toimii kahvila, mutta sekin oli kiinni, niinpä etsimme mukavan leiripaikan Linaälvin kuohujen varrelta, läheltä putousta, jossa Linaälv tippuu jyrkästi useita metrejä putouksena Ängeså-jokeen. 

 

Eväitten jälkeen etsimme parhaimmat kuvaus-spotit ja vietin tovin kuvaten kuohuja pitkällä valotusajalla. Tarkoituksena oli kiertää myös vastarannalle kuvaamaan, muutta sinne vievä riippusilta herätti itsessäni sen verran epäilyksiä, että jätimme keikan väliin. Meitä ihmetytti muutenkin Ruotsin retkikohteiden huono ylläpito tällä alueella: monet olivat suorastaan rähjäisiä ja heitteille jätettyjä. Paikoille oli hyvät opasteet ja esittelytaulut olivat asianmukaisia, mutta itse kohteet olivat aika surullisia. Poikkeuksen teki Hokkasfallet, jossa seuraavaksi vierailimme: siellä retkeilyrakenteet olivat suht asiallisessa kunnossa.

Tällä retkellä liikuimme pääosin autolla, koska vasta sairastettu korona on vienyt molemmilta kuntoa alas ja kovin raskasta liikuntaa emme vielä uskaltaneet harrastaa. 

Illan hämärtyessä valitsimme leiripaikan Linaälvan rannalta, koska siippani halusi testata uutta perhovapaansa Ruotsin vesillä. Pystytimme laavuteltan ja paistelimme makkaraa iltapalaksi. Ilta hämärtyi näin heinäkuun lopulla jo aika lailla.

Nukuimme muutaman tunnin unet, mutta lähdimme melko varhain liikkeelle, koska iltahämärissä rinteeseen pystytetyssä laavuteltassa ei meinannut pysyä retkipatjalla alamäkiliu´n vuoksi.

Päätimme lähteä aamukahville Gällivaaraan, n. 50 km päähän yöpaikastamme.

 

Sunnuntai-aamuna kaikki paikat olivat kylällä kiinni, yhtä huoltoasemaa lukuunottamatta: menimme sinne aamukahveille. Paluumatkalla kotiin päätimme poiketa vielä Gällivaaran huipulle, jonne sinnekin pääsi autolla perille asti. Kävimme kuitenkin pienen lenkin kävellen tunturin huipulla, josta oli hyvät näkymät Ruotsin läntisille, lumihuippuisille vuorille, jotka näyttivät kylpevän auringossa, sään ollessa muuten melko pilvinen. Poikkesimme myös pienellä majalla Gällivaarassa.

Kotimatka sujui melko hitaasti, koska metsä-Lapin maisemat olivat melko tylsiä ja tavanomaisia. Söimme Pellossa huoltoasema-aterian ja ajelimme takaisin Rovaniemelle. 

Ehdottomasti käymisen arvoisia olivat molemmat hienot putoukset, joilla kävimme, samoin Gällivaara.

Tällä kertaa roadtrip-hengessä tehty matka oli mukava piristys loman viimeisille päiville:) Vielä on edessä

naisten vaellusreissu Lemmenjoelle ensi viikolla...

                            

 

                 Linafallet heinäkuussa