Lemmenjoen lumoissa
Lemmenjoen lumoissa 4.-6.8.2022
Tyttöjen joka syksyinen vaellus suuntautui tänä vuonna Lemmenjoelle. Tätä retkeä myöten kaikki Pohjois-Suomen kansallispuistot Hossaan asti on läpikäyty (paitsi uusin: Sallan kansallispuisto).
Ajelimme torstaina Rovaniemeltä Njurgulahteen, yhden pysähdyksen taktiikalla. Piipahdimme Kittilän kylälle hakemaan Alkosta litteät viinpullot perinteisiksi retkieväiksi sekä salaatit lounaaksi. Aikataulu alkoi mennä vähän tiukaksi, koska venekyyti lähtisi Njurgulahden laiturilta jo klo 17 ja lähtö Rovaniemeltä viivästyi hieman. Ajoimme kuoppaista Kiistalan tietä melkoista kyytiä: paikat irtoilivat hampaista töyssyisellä tiellä.
Ehdimme kuitenkin hyvissä ajoin Njurgulahteen, jossa haimme ensimmäiseksi Morgamojan varaustuvan avaimet Ahkun tuvalta. Ahkun tuvan myyjä kertoi, että oli ollut yllättäen todella hiljaine kesä Lemmenjoella.
Säätiedotus lupaili etukäteen vesisadetta lähes koko reissumme ajalle. Pientä tihkua tuli lähtiessä taivaalta ja ukkonenkin jyrähteli. Pelkäsimme mukanamme reissaavan Tuhka-koiran hermostuvan ukonilmasta.
Veneeseen päästyämme sade lakkasi ja matkaan päästyämme aurinko tuli esiin pilvien takaa. Saimme nauttia upeata venematkasta aurinkoisessa säässä.
Vene kuljetti meidät Ravadaskönkäälle: upealle putoukselle heti sataman vieressä. Näimme reissun tähtikohteen heti aluksi ja haahuilimme putouksella hyvän tovin valokuvaten ja fiilistellen.
Jatkoimme kulkua kohti ensimmäistä yöpaikkaamme Mattis Ravadasta.
Kulku eteni kuivassa kangasmetsässä sukkelaan. Matkalla näimme poron raadon, joka vaikutti aika tuoreelta. Epäilimme ahman olleen asialla.
Mattis Ravadaksella oli mukava, uuden oloinen tupa sekä siisti vessa. Telttoja oli pystytetty puolisen kymmentä lisäksemme. Sääsket meinasivat vähän kiusata iltaamme, joten päädyimme nauttimaan eväämme tupaan. Olimme aika väsyneitä pitkän ajomatkan ja kävelytaipaleen jäljiltä, niinpä uni alkoi kutittamaan silmään jo melko aikaisin.
Nukuimme makeat yöt kolmen hengen teltassa ja itse heräsin yhdeksän tunnin unien jälkeen melkoisen pirteänä. Keittelimme aamukaffet ja jatkoimme taipalettamme eteenpäin Karhu-Korhosen kirjastolle Jäkälätunturille. Matkalla kauhistelimme vähän kullankaivuun jälkiä luonnossa-ei kaunista.
Matka tunturiin eteni loivaa ylämäkeä, eikä tuntunut kovinkaan työläältä kävellä.
Nautimme eväät Jäkäläpään kulttuurikeskuksessa (eli pikkuruisessa kirjastossa tunturin päällä). Tunturissa oli myös lentokenttä pienkoneille, koska aikanaan kohteeseen on lennätetty turisteja Inarilta.
Tauon jälkeen jatkoimme kohti seuraavaa yöpaikkaa: Morgamojan varaustupaa.
Tunturissa puhalsi navakka tuuli: sadeviitta meinasi karata käsistä ja vettä vihmoi hiukan.
Välillä aurinkokin näyttäytyi. Heti päästyämme tuvalle alkoi sataa isosti: ehdimme juuri turvaan ja ihmettelimme uskomatonta tuuriamme säiden suhteen: yhdeksän vuoden aikan syysvaelluksilla ei ole vielä koskaan satanut!
Morgamojan vuokrakämppä oli siisti ja hyväkuntoinen. Laitoimme oitis saunan lämpiämään. Söimme ruuan ja lähdimme saunaan: löylyt olivat ensiluokkaiset! Muutamia luontofiilistely kuvia piti tietysti samalla nappailla. Turisimme iltamyöhään ja nautimme ihanasta illasta.
Aamulla pakkasimme tavarat rinkkaan ja riensimme Kultahaminaan venekyydille: sen lähtisi satamasta jo klo 11.40.
Njurgulahden satamaan saapui kolme onnellista retkeilijää n. 12.20. Venematka oli kylmä, mutta maisemat jälleen vertaansa vaille. Kokeneen veneilijän kyydissä ei hurjempikaan vauhti hirvittänyt: mies tunsi selvästi jokaisen kohdan joesta.
Mahtava, uusi kohde tuli tutuksi: tänne on päästävä uudelleenkin...
Kommentit
Lähetä kommentti