Särkitunturin tunnelmallinen iltapäivä

 

 

 Iltapäivä Särkitunturissa 21.1.2023

 

Taas ehti pari viikkoa vierähtää pirtissä Riisitunturin reissun jälkeen. Tammikuisena lauantaina olimme kuitenkin päättäneet lähteä pienelle tunturikeikalle ja mielissämme siinsi Muonion Särkätunturi, jossa piipahdimme ensimmäisen kerran viime talvena, silloin myös tammikuussa.

Katsoimme säätiedotuksen lupailevan Länsi-Lappiin selkeää säätä ja kipakkaa pakkasta. Emme pelänneet pakkasta, koska tiesimme tunturissa olevan silti lauhaa. Lähtömme viivästyi aamusella vähän ja taas kerran saimme ajaa vähän reippaampaa vauhtia ehtiäksemme perille ennen pimeää. Päivä on Lapissakin jo pidentynyt selvästi, mutta silti aurigonlaskuaika oli jo 14.38.
 
 Saavuimme Särkitunturin parkkipaikalle n. klo 14 ja melko ripeää tahtia askelsimme kamerareppuinemme ylös tunturiin. Parkkipaikan kirpeä pakkanen muuttui odotetusti leppoisaksi sääksi, mitä ylemmäs tunturia kapusimme. Aurinko oli ylös päästessämme juuri painumassa tuntureiden taa, mutta se ei dropannut tunnelmaa, sillä entuudestaan tiedämme valon olevan kauneimmillaan juuri auringon laskettua. 
Tunturi ja puut olivat satumaisen kauniita valkoisen marenkikerroksen kuorruttamina. Pakkastaivas ja laskeva aurinko värjäsivät maiseman maagisilla vaahtokarkkiväreillä. Tuossa värien herättämässä hurmiossa halusin kavuta ihan tunturin laelle, kaverini jäädessä kaffittelemaan hieman alemmas rinteeseen. Polku kyllä näytti vievän laelle asti, mutta huipun lähestyessä väylä muuttuikin upottavaksi, enkä päässyt enää eteenpäin kahdella jalalla. Piti turvautua nelin kontin etenemiseen (oli kuulemma näyttänyt hauskalta alhaalta päin katsottuna...) 
Sain mainioita otoksia yltäkyllin! Parin tunnin kuvaus-session jälkeen lähdimme hiljokseen alaspäin, kohti laavua evästelyt mielessämme. Tuossa vaiheessa tunturissa oli lisäksemme vain yksi toinen henkilö, lumikengillä liikkuva nainen.
Laavulle päästessämme oli jo pimeää ja piti turvatua otsalamppuihin. Tunnelma oli sitäkin korkeammalla: nautimme hiljaisuudesta ja mykistävän kauniista luonnosta. Nautimme nuotiolla eväät pitkän kaavan mukaan ja lähdimme
kohti parkkipaikkaa kevein repuin ja onnellisin mielin. Ihan huippu talvikeikka!


 
Särkitunturin maaginen iltapäivä

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Hammerfest ja Seiland, uusia seutuja etsimässä (kesäkuu 2024) Norjan reissusta on tullut jo itsestään selvä, jokakesäinen lomakohde meille. Molemmilla riittää intoa palata Norjaan: minä kuvausasiat mielessä, kumppani kalastus mielessään. Parhaimmillaan pääsemme toteuttamaan näitä intressejä samassa kohteessa, vesien äärellä.  Lähdimme ajamaan kohti Norjaa heti juhannuksen jälkeen, tavoitteena päästä lähelle pääkohdetta, Seilandia jo ensimmäisen päivän aikana. Ajelimme Norjaan Kautokeinon kautta. Tarkoituksenamme oli yöpyä reissun kaikki yöt teltassa: luotimme sääennustuksen lupaukseen, jonka mukaan sataa pitäisi vain yhtenä päivänä.  Teimme ensimmäisen leirin meren rantaan, pienen kylän lähettyville. Hammerfestiin oli tästä leiristä matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Olimme ajomatkasta sen verran väsyneitä, että valitsimme nopean ratkaisun, tunneliteltan, emmekä viitsineet alkaa kaivamaan kotatelttaa esiin. Leiri oli nopeasti pystytetty. Loppuillan nautimme yöt...
Lue lisää

Mystinen Taatsin seita

Kuva
 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja...
Lue lisää

Nuorttin reitti (naisten reissu)

Kuva
  Nuorttin reitti 26.-29.8.2021 Tyttöjen vaellusjengin kohteeksi valikoitui tänä vuonna Nuortti, jota suunnittelimme jo vuosi sitten, mutta joka jäi sillan romahtamisen takia tekemättä. Pari tiedosteluretkeä Nuorttijoelle olemme jo tehneet hellun kanssa , kalastuksen ja kuvaamisen merkeissä. Tällä kertaaa lähdimme kiertämään koko Nuorttijoen reitin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Nuortille kertyy n. 260km. Lähtömme viivästyi hieman, koska kaksi muuta matkalaista tulivat Helsingistä ja Oulusta: kaikenlaista mutkaa ehti tulla matkalle ja pääsimme lähtemään liikkeelle vasta 18.30. Matkalla pysähdyimme noutamaan iltaevästä Kemijärvellä.  Jännitimme, ehtiikö tulla pimeä ennenkuin ehdimme lähtöpaikalle ja kyllä ehti! Matkalla näimme upean oranssin, suuren kuun ja usvaisia soita. Harmillisesti aikaa valokuville ei ollut. Saavuimme Haukinivan parkkipaikalle n. klo 23 ja lähdimme otsalampuilla varustautuneilla kohti ensimmäistä yöpaikkaa, Hirvashaudan varaustupaa. Sain viimein kokemuksen kuuta...
Lue lisää