Pyrähdyksiä pohjoisessa

Kuutamokeikka 2 Möötikkärakalle 21.1.2022 Tämän vuoden tammikuu on on sikäli erikoinen, että lauhoja päiviä on riittänyt monia (paukkupakkasia myös). Perjantaille sattui myös tällainen mukavan lupsakka talvisää, lisäksi oli luvassa kuutamoa ja revontulia. Työviikon uuvuttamina otimme iltapäivällä pienet päikkärit ja päätimme, että lähdemme illan päälle pikku ajelulle/ kävelylle. Paikkakin oli selvillä: lähtisimme Sonkaan Möötikkrakalle, tutulle näköalapaikalle, jossa olemme käyneet pari kertaa aiemmin, mutta emme koskaan pimeän aikaan. Matkaa Songan Möötikkärakalle tulee Rovaniemeltä n. 30 kilometriä Pellon suuntaan.  Lähdimme matkaan illaalla yhdeksältä ja revontulet näyttivät aloittavan iltavillit jo ajomatkan aikana. Maltoimme olla pysähtymättä, vaikka kuumotteli kyllä: revontulilla on taipumuksena paeta paikalta juuri hetki ennen kuin kamerat ja jalustat on saatu asemiin. Otimme riskin ja maltoimme kohteeseen asti. Perille vaaran huipulle vie hyvin hoidettu kävelyreitti myös ta...

    Karhunulkin tammikuu Viime aikoina lyhyet päivät ja valon puute ovat saaneet meidät valitsemaan lähikohteita retkipäiville. Tänään tammikuisena lauantaina käynnistyminen oli vähän hidasta: kameran lataamisen, aamupalan, eväiden pakkaamisen ja lumikenkäkaupoilla käymisen jälkeen klo lähenteli kahta iltapäivällä, mikä tarkoitti, että aurinko oli jo laskenut päästessämme liikkeelle. Mietimme lähtisimmekö Luostolle kuutamojahtiin, mutta valitsimme lähikohteen Lehtojärveltä n. 25 klo Rovaniemeltä Pelloon päin.  Jussi oli kuullut kehuja kivasta nyppylästä mainioina avautuvine näkymineen lähivaaroille.   Lumikenkien hankinta on ollut listalla jo pidempään ja aamusella kävimme hakemassa sellaiset kaupasta. Tarkoitus oli testata niitä samalla Karhunulkilla. Jätimme automme Pellon tien varressa olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme metsätietä pitkin kohti Karhunulkkia. Yllätykseksi tietä pitkin pääsi melkein perille nyppylälle: kelkkauraa pitkin kävelyä jäi n. kilometri ja ...

 Kuutamokävelyllä Lähdimme perjantai-illan iloksi iltakävelylle, koska taivaalla kurkisteli melkein täysi kuu, sää oli leuto ja mukava. Ounasvaaraa kauemmas emme jaksaneet ajaa, eikä tarvinnutkaan! Kuu loimotti valaisten koko Ounasvaaran talvikävelyreitin: otsalamppuja ei tarvittu. Hiukan matkaa edettyämme, alkoivat reposetkin tanssia taivaalla, alkuun varovaisesti ja koko ajan yltyen matkan edetessä. Vastaan tuli muutamia muitakin iltakukkujia, osa jalan, osa pyörällä. Ihastelimme tovin reposia  Ounasvaaran päällä ja kuvasin pitkällä valotusajalla muutamia otoksia. Ihana ilta!

Läheltäkin löytyy mestoja laiskana päivänä... Kiire, kylmä ja moni muu hyvä tekosyy on viime viikkoina pidätellyt tiukasti pirtissä ja retket ovat olleet vähissä. Joulukuisena sunnuntaina tuli kuitenkin pakottava tarve päästä metsään ja kuvaamaan. Aika oli jälleen kortilla ja lähdin yksin, joten joku lähikohde riittäisi: valitsin Häkinvaaran, josta aukeaa mukavat näkymät moneen suuntaan. Sää oli mukavan leuto joten sormetkin saattaisivat pelata kameran kanssa. Kiipesin vaaran laella sijaisevalle Kammille juuri h-hetkellä: ilta alkoi pimetä, kuu ja tähdet putkahtivat esille ja taivas hohti upeissa vaahtokarkkisävyissä. Kuvasin hetken vaaralla, kierelin kaikki ennestään tutut kohdat ja etsiskelin parhainta valoa ja näyttävimpi puita. Lentokoneita laskeutui virtanaan Rovaniemen lentokentälle koronasta huolimatta: matkailu on taas entisellään... ainakin hetken.      Sininen hetki Häkinvaarassa 19.12.2021  

Synttäripäivän huippuretki  Sain viettää pyöreät talvisynttärini upeimmalla tavalla! Lähdimme loman loppujaisiksi Leville pikalomalle, ajatuksena mökkeillä ja vähän luontoliikkua. Jo ensimmäisenä iltana alkoi vähän poltella puolen yön aikaan, kun Aurora alert hälyytteli puhelimessa ja päätimme piipahtaa Tuikku-ravintolan parkkipaikalla katsomassa yötaivasta, revontulet silmissä kiiluen. Ohut pilviharso oli ehtinyt peittää tähtitaivaan pahimmoilleen, siispä tyydyimme vaan pieneen iltakävelyyn tunturin laella. Emme olleet yksin, parilla muullakin oli taitanut revontulihälytin piipata, mutta olimme ainoat ketkä uskaltautuivat autosta ulos asti. Kiertelimme huippua yhdessä pelottavilta näyttävien, valaistujen latukoneiden kanssa. Kun jalusta oli mukana nappasin muutaman valomaalauskuvan tykkypuista. Vähän pettyneinä lähdimme ajamaan takaisin mökille. Kaveri vilkaisi kuitenkin säätietoja tarkemmin ja huomasi Muoniossa (60km) olevan kirkas taivas. Kello oli jo pitkälti yli yksi yöllä, mu...

Syväsenvaaran uudenvuoden kävely Pakkasia piteli koko joulun ajan ja ensi kertaa uskaltauduimme metsään vasta uuden vuoden puolella. Kävimme pienen päiväkävelyretken Syväsenvaarassa, joka on kiva, jokaisen kulkijan ulottuvilla oleva näköalapaikka Joulupukin luolan takana. Vaaran päälle on rapsakka nousu ja laella odottaa näkötorni. Kuvailin vähän auringon viime säteissä paistattelevaa tykkylumimaisemaa.     Häkinvaara kylpee talviauringon viime säteissä 2.1.2022                                          

Aalistunturin syksy Aalistunturiin tutustuimme ensi kerran keväällä 2021 ja tykkylumiaikaan ihastuimme ikihyväksi! Halusimme nähdä, miltä Aaliksella näyttää lumettomaan aikaan ja päätimme satsata yhden syyslomapäivän Aalis-reissulle.  Parin tunnin ajomatkan jälkeen saavuimme Kolariin, tutulle parkkipaikalle huomataksemme, että ensi lumi oli satanut edellisyönä, eli lumettomana emme pääsisi taaskaan tunturia näkemään. Lumiraja meni Pellon ja Kolarin rajalla. Lunta oli kertynyt mukava määrä ja aamun kuluessa se oli jo osin pehmennyt vaikeasti kuljettavaksi mössöksi.  Kapusimme uutterasti sohjossa eteenpäin. Yllättäen vastaan tuli muutakin porukkaa, olimme jälleen mattimyöhäisinä liikkeellä. Palovartijan tupakin oli vallattu ja sisältä kuului äänekästä lapsiperhe-elämää. Pakenimme kiertelemään tunturin laelle ja päätimme evästellä vasta palatessa. Lumi oli märkää ja hankalakulkuista, mutta auringonpaisteessa tunturi oli kaunis, kuten viimeksikin ja tykkylumi tietenkin puuttui. Lo...

  Korouoman Koivuköngäs (lokakuu 2021) Rovaniemeltä Kuusamon suuntaan kulkevan tien varrella on monia mielenkiintoisia kohteita, joista ennestään meille tuttuja ovat Auttinköngäs ja Korouoma. Muistimme samalta suunnalta Koivukönkään, jossa olimme piipahtaneet vuosia sitten ja päätimme lähteä katsomaan, miltä paikka näyttikään. Koivuköngäs sijaitsee Kurttaajoessa, Korouoman rotkolaaksossa ja sinne kulkee helppo, n. puolen kilometrin reitti parkkipaikalta Ajelimme aamutuimaan Posiolle päin, pysähtyen Vanttau.ksen kyläkaupalla makkara- ja munkkiostoksilla. Makkara sinapilla kuuluu vakiona kaikille retkillemme, Posion suuntaan mennessä must-eväs ovat Vanttauksen kahvilan herkkumunkit. Laiskimpanakin retkipäivänä makoisat eväät nostavat motivaation korkealle. Koivukönkäälle päästyämme kuvailin pitkällä valotusajalla nelimetrisen putouksen kuohuja. Kävelimme mutkan myös joen toisella puolella (yli menee silta vähän putouksen yläpuolella) etsien hyviä kuvaus-spotteja. Kivoja kuohukuvia tu...

  Kaihuavaaran Hopianulkki (lokakuu 2021) Sumuisen lauantaiaamun retki suuntautui toisena viikonloppuna peräkkäin idän suuntaan, tällä kertaa Pekkalan kylään, jossa sijaitsee entuudestaan meille tuttu kohde, Kaihuavaara. Kaihuavaara on yksi Rovaniemen korkeimmista kohdista ja metsä siellä on lehtomaista kuusimetsää Näinkin lähellä asutusta pääsee aika erämaamaiseen tunnelmaan tässä kohteessa. Ajoimme autolla Sirenin kämpän parkkipaikalle, josta lähdimme kapuamaan kohti lintutornia. Polku kulki solisevan puron vartta pitkin, satumaisessa peikkometsässä. Sumu oli sen verran sakeaa, että lintutornista ei näkynyt yhtään mitään. Päätimme palata polkua takaisin Sirenin kämpälle evästelemään.  Paluumatkalla kuitenkin pysähdyimme kuvaamaan viehättävää, iloisesti solisevaa puroa. Hopianulkin nökötornille menevän polun varrella kimurteli lähes koko matkalla iloisesti soliseva puro. Kaihuavaarassa on mahdollista kiertää myös rengasreitti, mutta tämän kertaisella aikataulullamme jouduimme...

                                              Albiinoporot Pyhälammen polun vierustalla. Teinivaellus Pyhä-Luostolla Työni puolesta olen etuoikeutettu viettämään muutaman päivän vuodessa retkeilyn parissa. Koulussame pyörii valinnaisaineena Vaelluskurssi, jonka vetäjäksi olen ajautunut muutamien sattumusten kautta. Teemme vuosittain retken Pyhä-Luostolle vaeltamaan tai Oulangalle melomaan. 8. luokkalaiset vaeltavat Pyhä-Luostolla, ysit melovat Oulangalla. Tänä vuonna oli Pyhätunturin vuoro. Säätiedotus lupasi alustavan tiedon mukaan ankaraa vesisadetta ja suunnittelimme jo retken siirtämistä. Viime hetkellä ennuste muuttui ja luvassa oli  kelpo retkisäätä. Koululaisten ja omat tunnelmat käväisivät matalina lähtiessämme Rovaniemeltä: vettä tuli kuin aisaa ja sää oli hyytävän kylmä. Energiaa kuitenkin nuorisolla riitti ko...