Pyhä-Luoston teinivaellus

 

                                            Albiinoporot Pyhälammen polun vierustalla.

Teinivaellus Pyhä-Luostolla

Työni puolesta olen etuoikeutettu viettämään muutaman päivän vuodessa retkeilyn parissa. Koulussame pyörii valinnaisaineena Vaelluskurssi, jonka vetäjäksi olen ajautunut muutamien sattumusten kautta.

Teemme vuosittain retken Pyhä-Luostolle vaeltamaan tai Oulangalle melomaan. 8. luokkalaiset vaeltavat Pyhä-Luostolla, ysit melovat Oulangalla. Tänä vuonna oli Pyhätunturin vuoro.

Säätiedotus lupasi alustavan tiedon mukaan ankaraa vesisadetta ja suunnittelimme jo retken siirtämistä. Viime hetkellä ennuste muuttui ja luvassa oli  kelpo retkisäätä. Koululaisten ja omat tunnelmat käväisivät matalina lähtiessämme Rovaniemeltä: vettä tuli kuin aisaa ja sää oli hyytävän kylmä.

Energiaa kuitenkin nuorisolla riitti koko bussimatkaksi ja ilakointi yltyi, kun sade äkisti lakkasi lähestyessämme Pyhää. 

Nautimme maittavan lounaan Naava- luontokeskuksessa, jonka jälkeen heitimme reput selkään ja lähdimme kiipeämään kohti aloituspistettä. Jo ensimmäisessä nousussa asfalttitiellä tuli ensimmäiset kysymykset: ”kauanko vielä”, ”ollaanko kohta perillä”? Teinijoukko oli pääosin uteliaalla ja reippaalla mielellä ja 21 päisen joukon äänet raukuivat metsässä iloisesti. 

Matka jatkui kohti Huttulomaa, ensimmäistä yöpaikkaamme. Heti aluksi pääsimme kulkemaan  Pyhäkurun upeasti uusittua pitkosreittiä. Oppilaat pysähtelivät kuvaamaan kurussa (tehtävän luontokuva näyttelyyn, jonka pidämme syksyn aikana reissun varrella otetuille kuville). Osa joukosta pysähteli nautiskelemaan kurun kauneutta, osa halusi pitää keulia ja eteni lähes puolijuoksua eteenpäin. Joukossamme olo sekä kokeneita, perheiden kanssa paljon retkeilleitä nuoria että ensikertalaisia. Alkushokin jälkeen jalka alkoi nousta kaikilla mukavasti, vaikka yhdellä rinkka painoi ja toisella kenkä hiersi. Kurun uudet portaat taittuivat näppärästi, kun ensin oli ihmetelty toivomuslähdettö ja Pyhän kasteen lähdettä.

Nautimme välipalat Karhunjuomalammella, jossa oli suuri joukko muitakin ruskaretkeilijöitä, etupäässä iloisia eläkeläisiä. Saimme opettajina osaksemme myötätuntoisia katseita:)

Jatkoimme matkaa ripeästi eteenpäin, sillä energistä kärkijoukkoa ei pidätellyt mikään! Etujoukot ehtivät käydä valloittamassa Noitatunturin sillä välin kun perän pitäjät nauttivan rauhallisesta tahdista.

Sovimmekin matkaohjeiden saattelemana, että halukkaat saisivat jatkaa matkaansa Huttuloman leiripaikkaan saakka. 

Me opettajat pidimme häntiä perässä, hitaimpien oppilaiden vauhti oli meillekin aika sopiva. 

Saapuessamme yöpaikkaamme, olivat parhaat olleet paikalla jo pari tuntia: nuotiolla oli tulet ja teltat pystytettyinä, ruuatkin pitkälti keitetty ja syöty. Kukaan ei tarvinnut apua opeilta.

Illan rupattelimme nuotiolla ja kollegani kertoili kummitusjuttuja. Tunnelma tiivistyi juttujen myötä ja joukon valtasi sähäkkä joukkohysteria. Mm. tarina Huttu-ukosta innosti oppilaita veistelemään Huttu-ukkopatsaita. Lupasimmekin pitää Huttu-ukko-missikisat! Yöksi tilanne saatiin rauhoitettuja ja koko porukka oli ulkoilmamyrkytykselle altistuttuaan teltoissaan jo ennen yhtätoista.

Aamunuotion jälkeen matka jatkui Kapustan päivätuvan kautta Pyhälammelle, seuraavan yön yöpymispaikkaamme. Jälkijoukot malttoivat pitää kunnon tauon Kapustan lämpöisessä tuvassa (ilma oli jo syksyinen vilakka), parhaat nukkuivat parin tunnin päikkärit!

Toisen yön nukuimme Pyhälammen leirissä. Toisen päivän taival taittui kaikilta ripeässä tahdissa, viimeisetkin saapujat olivat jo ennen neljää perillä. Pitkä ilta oli edessä meille kaikille ja nuoriso kehitteli monenlaista viihdettä itselleen: eilisiltana alkanut Huttu-ukkojen veistely jatkui ja puukolla vuoleminen innosti monia. Osa nukkui päikkäreitä ja loput tunnelmoivat jutustellen nuotiolla. 

Pahoittelut  Pyhälammen leirin huoltajille jo tässä vaiheessa: puuta poltettiin illan aikana kunnon satsi, että pysyttiin lämpiminä...

Meitä opettajia uni kutsui jo hyvissä ajoin iltaa, nuoriso jäi rupattelemaan nuotiolle tuntikausiksi.

Kun kello läheni puolta yötä, saattoi yksi tiukempi komento viimeisimmätkin kukkujat yöpuulle ja opettajat sekä muut leireilijät saivat viimein nukkumisrauhan.

Aamutoimien jälkeen lähdimme siirtymään kohti Ametistikaivoksen kahvilaa, jossa oli määrä nauttia kuuluisat herkkumunkit ennen bussikyytiä Rovaniemelle. Kärkijoukosta reippaimmat kävivät vielä huiputtamassa Ukko-Luoston ennen kotimatkaa.

Kiva reissu jälleen ihanien, fiksujen ja monella tapaa taitavien nuorten kanssa! Haavereilta vältyttiin yhtä pientä polviruhjetta ja jalkojen rakkoja lukuun ottamatta. Ennalta pelätty sadesää ei sekään kiusannut patikointiamme koko aikana. 

Koulumme pihaan saapui bussilla joukko itsensä ylittäneitä, tyytyväisiä ja hiukan reissuväsyneitä teinejä, laumastaan ylpeine opeineen.

                                        

                                            Ruska parhaimmassa loistossaan valaisi matkaamme