Kuutamokeikka Möötikkärakalle

Kuutamokeikka 2 Möötikkärakalle 21.1.2022

Tämän vuoden tammikuu on on sikäli erikoinen, että lauhoja päiviä on riittänyt monia (paukkupakkasia myös). Perjantaille sattui myös tällainen mukavan lupsakka talvisää, lisäksi oli luvassa kuutamoa ja revontulia. Työviikon uuvuttamina otimme iltapäivällä pienet päikkärit ja päätimme, että lähdemme illan päälle pikku ajelulle/ kävelylle. Paikkakin oli selvillä: lähtisimme Sonkaan Möötikkrakalle, tutulle näköalapaikalle, jossa olemme käyneet pari kertaa aiemmin, mutta emme koskaan pimeän aikaan. Matkaa Songan Möötikkärakalle tulee Rovaniemeltä n. 30 kilometriä Pellon suuntaan. 

Lähdimme matkaan illaalla yhdeksältä ja revontulet näyttivät aloittavan iltavillit jo ajomatkan aikana. Maltoimme olla pysähtymättä, vaikka kuumotteli kyllä: revontulilla on taipumuksena paeta paikalta juuri hetki ennen kuin kamerat ja jalustat on saatu asemiin. Otimme riskin ja maltoimme kohteeseen asti.

Perille vaaran huipulle vie hyvin hoidettu kävelyreitti myös talvisin. Apuna on portaita ja kaiteita ja lumen vuoraamillakin rapuilla käynti onnistuu vaivatta. Nousua yhteen suuntaan on n. 600 metriä, mutta nousu on aika jyrkkä ja ainakin pakkassäällä ehtii vähän hengästyäkin kantamusten kanssa. 

Kuu vartioi kulkuamme ja vastoin oletustamme olimme ainoat kuuhullut paikalla: parkkipaikalla ei ollut muita autoja emmekä törmänneet muihin kulkijoihin. Vaimea koiran haukunta säesti kulkuamme sekä pakkaspuiden pauke rinteessä. 

Revontulitanssit olivat juuri parhaimmillaan päästessämme vaaran laelle. Ehdin virittää jalustan ja kameran ajoissa, ennen kuin valoshow oli ohi ja sain napattua pari kivaa kuvaa. Retkikaveri nautiskelu sillä välin teetä ja suklaata kuun loisteessa, itse en kuvaukselta malttanut ja lopulta näpit olivat sen verran kohmeessa, ettei muki olisi enää pysynyt käsissä.

Olen niin onnellinen tuosta väsymättömästä reissukaverista joka kerta kerran jälkeen lähtee mukaan spontaaneihin hullutuksiin!

Kiva yöretki! Ehdottomasti pienen vaivan arvoinen, vaikka pikku tunneille menikin, ennenkuin pääsimme laskemaan päät tyynyyn.