Karhunulkin tammikuu

 

 

Karhunulkin tammikuu

Viime aikoina lyhyet päivät ja valon puute ovat saaneet meidät valitsemaan lähikohteita retkipäiville.

Tänään tammikuisena lauantaina käynnistyminen oli vähän hidasta: kameran lataamisen, aamupalan, eväiden pakkaamisen ja lumikenkäkaupoilla käymisen jälkeen klo lähenteli kahta iltapäivällä, mikä tarkoitti, että aurinko oli jo laskenut päästessämme liikkeelle. Mietimme lähtisimmekö Luostolle kuutamojahtiin, mutta valitsimme lähikohteen Lehtojärveltä n. 25 klo Rovaniemeltä Pelloon päin. 

Jussi oli kuullut kehuja kivasta nyppylästä mainioina avautuvine näkymineen lähivaaroille.

 

Lumikenkien hankinta on ollut listalla jo pidempään ja aamusella kävimme hakemassa sellaiset kaupasta. Tarkoitus oli testata niitä samalla Karhunulkilla. Jätimme automme Pellon tien varressa olevalle parkkipaikalle ja jatkoimme metsätietä pitkin kohti Karhunulkkia. Yllätykseksi tietä pitkin pääsi melkein perille nyppylälle: kelkkauraa pitkin kävelyä jäi n. kilometri ja senkin taittoi jalkaisin vallan mainiosti.

 

Luulimme nulkin huipulta löytyvän laavupaikan, makkaritkin oli pakattu luonnollisesti mukaan. Laella vastassa oli vain lukittu kota, jonkun safarifirman ylläpitämä. Muuta tulipaikkaa ei ollut, joten tyydyimme suklaapatukoihin ja teehen. Näpsin muutaman kuvan alkuillan taivaan väreistä. 

Kiersimme pienen lenkin nulkilla, ihan vain lumikenkien testaamiseksi ja toimivathan ne:  ainoastaan vähän työläältä tuntui puskemisen umpilumella.

 

Sana nulkki muuten tarkoittaa Lappisanaston mukaan pienehköä vaaraa. Sivistyssanakirjan mukaan nulkki suomentuu nulikaksi tai klopiksi.

Taivas alkoi peittyä häkärän peittoon, joten kuutamokuvat jäi ottamatta. Hipsimme hiljalleen takaisin autolle ja nautimme lauhasta, aavistuksen keväältä tuoksahtavasta ilmasta.

 

 

                           Näkymiä Karhunulkin laelta