Tekstit

Kontonulkin näköalapaikka

Kuva
    Kontonulkki, Marraskosken keidas, lokakuu 2020 Ihan läheltäkin kotia löytyy vallan mukavia, kiinnostavia kohteita, kuten jo monta kertaa olemme tulleet todenneeksi. Vaatii vähän kartan tutkailua ja netin nuohoamista, että osaa suunnata levottomat jalat kohti uusia lähispotteja.  Yksi sellainen tutkimaton kohde oli Kontonulkki, 37 km Kittiläntietä Rovaniemeltä pohjoiseen. Valitsimme lauantaikohteeksemme tältä kertaa sen. Ajomatkalla ihailimme hiljalleen jäätyvää Ounasjokea, joka alkoi olla pakkasyön jälkeen riitteen peitossa paikoin. Kittiläntieltä kääntyy vasemmalle Mukkajärventie, jota jatketaan vajaa neljä kilometriä, josta jatketaan metsäautotietä Maunuvaaraan 1,6km, josta edelleen uraa ja polkua pitkin vajaa kaksi kilometria laavulle. Reitti on hyvin merkitty, eksymisen vaaraa ei ole. Perillä Kontonulkin laella odottaa hirsirakenteinen, komea laavu ja tulipaikka. Laelta avautuu komeat maisemat alueen järville. Ihailimme maisemia, kiipesimme näköalatorniin ja eväst...

Kiutakönkään tyrskyjä ihmettelemässä

Kuva
  Kiutaköngäs kesäkuussa    Kesäaamujen tapaan tämäkin lauantai käynnistyi vähän hitaammin ja pääsimme reissuun vasta puolen päivän jälkeen. Halusin päästä näkemään Kiutakönkään Kuusamossa. Lapissa ikänsä asuneena aikamoinen aukko paikkatuntemuksessa... Ajelimme rauhassa Kuusamoon ja pääsimme parkkipaikalle myöhemmin iltapäivällä. Valitsimme 8 kilometrin mittaisen päiväretken patikoitavaksi. Reitti kulki miellyttävässä, vaihtelevassa metsämaisemassa, päätyen huipennuksenaan Kiutakönkään kuohuille. Valokuvattavaa koskenkuohuissa riitti... Kuusamon metsissä on aivan oma, jylhä tunnelmansa. Seuraavaksi suunnittelemme melontaa Oulankajoelle...                          Kiutakönkään kuohuja.                           

Kivitunturi, Savukosken helmi

Kuva
     Kivitunturi, Savukosken helmi Ruskaretkelle suuntasimme tänä syyskuisena lauantai-aamuna Savukosken Kivitunturiin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Kivitunuriin kertyy vajaa 200 kilometriä. Lähdimme liikkeelle aikaisin aamusta, jotta ehdimme alkuillasta kotiin. Matkalta hankimme asianmukaiset retkieväät, mikä onkin tärkeä osa retkivalmisteluita ja yksi motivoija retkille ylipäänsä.  Ajelimme Savukoskelle kauniissa, aurinkoisessa säässä, hyvillä fiiliksillä. Uusi kohde siinsi mielissä kiinnostavana. Vähän ennen Savukoskea käännyimme vasemmalle, hiekkatielle, jota jatkui kymmenisen kilometria. Kivitunturi on sen verran syrjässä ja ajamisen takana, että oletimme olevamme ainoat retkeläiset, näin aikaisin vielä.  Hyvät opasteet johdattivat parkkipaikalle, josta liikkeelle oli määrä lähteä. Olettamuksemme hiljaisesta kohteesta osoittautui heti vääräksi: autoa oli vaikea saada mahtumaan reilun kokoiselle parkkialueelle, se oli jo täynnä vieri viereen parkkeerattuja menopel...

Auttinköngäs, 2. toukokuuta 2021

Kuva
   Kevätseurantaa Auttinkönkäällä Must-retkikohde n. tunnin ajomatkan päässä Rovaniemeltä on Auttinköngäs. Könkäällä on tullut käytyä eri vuodenaikoina, sillä kuohuva köngäs ikimetsissä kiertelevine polkuineen, sykähdyttää aina uudelleen. Könkäällä on helppo liikkua, retkirakenteet ovat hyvässä kunnossa ja ritiläsilta könkään yli aina yhtä vaikuttavaa ylittää. Myös koirat on huomioitu omilla askellustasoilla. Tällä kertaa jännitimme, pääseekö koko reitin kulkemaan pelkillä kengillä, sillä lumi oli epätasaisesti sulannut eri osissa reitiiä, riiippuen ollaanko etelä-vai pohjoisrinteellä. Kiersimme 3,6 km perusreitin sukkelasti ja matkalla fiilistelimme jään alta paljastunutta jokea ja paistelimme laavupaikalla makkarat. Lisäksemme laavulla oli toinenkin pariskunta, hekin Rovaniemeltä. Paluumatkalla kiipaisimme tietenkin näkötorniin tarkastelemaan kevään etenemistä. Mukava pikku piipahdus sopi hyvin toukokuulle, kun tunturissa on vielä pehmeää lunta ja märkää, eikä patikointi tah...

Ulingasköngäs, Ulingasmylly 21.8.2021

Kuva
  Vanhaa myllyä etsimässä... Tänä elokuisena aamuna katsoimme ensin sääkarttaa Lapin osalta, ennenkuin lukitsimme päivän retkikohteen. Sateisena elokuun viikkonloppuna Rovaniemi oli tulvillaan väkeä: yhtä aikaa Jukolan viesti ja Simerock: tuntui hyvältä ajatukselta paeta kaupungin hulinasta vähän etäämmälle. Koko viikon oli siintänyt mielessä monia mukavia kohteita ja oli vaikeaa valita parhaiten mielialaa vastaavaa... Joka tapauksessa kohde olisi mielellään alle 200km etäisyydellä, ehkä tunturi Kittilän suunnassa tai jotain ihan uutta. Ihan uutta-vaihtoehtoa puolsi siippani kova kuumotus päästä kalalle (koska jäi kuulemma kalastus kesällä liian vähälle...)    Olimme jo aiemmin silmäilleet Sodankylän Uimaniemeä ja siellä sijaitsevaa vanhaa myllyä, joka vaikutta komealta ja kiinnostavalta. Retkirakenteita ei paikassa enää ylläpidetä, mutta päätimme lähteä riskillä kokeilemaan. Joku tuttu taisi jopa suositella kohdetta muinoin. Kosken läheisyys mahdollisti myös kalahommat. ...

Alta

Kuva
  Altan kanjoni Alta,  Porsanger ja Silfarinputous (Norja), heinäkuu 2021 Alkukesästä näytti uhkaavasti siltä, että koko talven ajan haaveiltu keikka Norjaan jää tältä kesältä tekemättä: koronarajoitukset kiristyivät. Heinäkuulla kuitenkin rajoitukset löysäsivät ja vihreiltä alueilta tulevat matkaajat pääsivät maahan, koronatestauksen kautta tosin. Tätä seurasi valtava Norja-buumi, kaikki suomalaiset halusivat Norjaan. Onneksi kuitenkin enimmäkseen haluttiin matkata Lofooteille, meidän suuntamme oli toinen.  Ylitimme rajan Kivilompolosta heinäkuisena iltana, Kautakeinossa saimme ohjeet mennä pikatestiin. Testaukseen kului aikaa reilu tunti ja taas kerran olimme aika myöhään liikkeellä Norjan puolella. Tähtäimessämme siinsi Alta, jonne ajattelimme majoittua matkalla pääkohteeseemme Porsangeriin.  Ajomatka Altaan oli huikean vaikuttavan. Tie kiemurteli vuorien välissä ja kylläpä tunsi ihminen itsensä pieneksi! Vettä tiputti reilusti ja päätimme varata mökin. Mökki löyt...

Mystinen Varangin niemimaa

Kuva
Varangin niemimaa (Pykeijä, Norja, kesäkuu 2020 Pikku-Suomi eli Pykeija Varangin vuonon rannalla muodostui Lofoottien jälkeen seuraavaksi retkikohteeksemme Norjassa. (Pikku-Suomi nimitys tulee siitä, että suurin osa Pykeijan asukkaista on suomalaisten jälkeläisiä.) Ennen Pykeijaa piipahdimme autoillen Kirkkoniemessä maisematurneella ja päiväkahvilla. Roadrip jatkui takaisin samaa reittiä, mistä tulimmekin, kohti Pykeijaa. Pykeijan sympaattinen kalastajakylä valloitti meidät täysin! Ajomatka perille kylään karun kauniiden kallioiden keskellä oli ennen kokematon elämys ja esim. Lofootteihin verrattuna aivan erilainen tunnelmaltaan: maahisten valtakunta! Pykeija Piipahdimme kylän venesatamassa fiilistelemässä ja illaksi siirryimme kotatelttoinemme meren rantaan (Pykeijan tien varrelle) leiriytymään. Nautimme meren tuoksusta ja tuulesta, tulistelimme, eikä paljon häiriötekijöitä ollut. Toinen leiriytyjä rannalla, hyvä matkan päässä tämäkin, oli keltainen retro-VW-hippiauto, (jonka matkust...

Kätkävaaran reittiä raivaamassa umpilumessa

Kuva
  Kätkävaara, helmikuu 2021 Lauantairetkelle lähdimme tällä kertaa tuttuun paikkaan, Tervolassa sijaitsevaan Kätkävaaraan. Emme olleet varmoja, oliko paikassa talvireittiä patikoijille olemassa, siispä otimme lumikengät varmuudeksi mukaan. Tämä osoittautui hyväksi ajatukseksi, sillä kulkureittiä oli avoimena vain muutama sata metriä, sitten alkoi umpihanki. Olimme kuitenkin päättäneet kiivetä vaaran päälle saakka ja urheasti raivasimme tiemme umpilumessa (ja hiessä!) perille asti. Usko meinasi loppua ja kiukku vallata mieltä monta kerta, mutta niinpä vain pääsimme laavulle näkötornille ja laavulle asti, emmekä edes olleet ainoita: perillä oli pari muutakin lumikävelyporukkaa. Toiset kenkäilijät olivat tulleet eräkeskuksen suunnalta, josta reitti oli paljon helpompi. Evästelimme laavulla ja puhalsimme hetken, ennen huomattavasti helpompaa paluumatkaa alamäkeen. Kivaa meillä taas oli, tuon alun kiukkuhetken laannuttua:) Raskas taival umpilumessa,  tässä kohden vielä aluillaan......

Riisitunturin rapsakka pakkasreissu

Kuva
Riisitunturi, helmikuu 2020 Riisitunturi oli siintänyt retkikohteena mielissämme jo pitkään. Helmikuisena lauantai-iltapäivänä päätimme lähteä todistamaan auringonlaskua kohteeseen. Ajomatka Rovaniemeltä Posiolle kesti odotettua pidempään, joten lopulta saimme edetä miltei juoksuvauhtia, ehtiäksemme perille tunturiin ennen auringonlaskua. Helmikuun iltapäivä oli hyytävän kylmä: sormia pakotti kinttaiden sisällä ja ajatus kylmän kameran käsittelystä viimassa vähän pelotti...Retkikaveri raahasi ystävällisesti myös kamerajalustan perille. Ruuhkaa ei tunturissa ollut: lisäksemme yksi kameraihminen liikuskeli maastossa ja drone lenteli myös yllämme. Aika makeat pastellimaisemat saimme tallennettua kuvaten: maksoi vaivan tämäkin reissu. Värit ja valot olivat mystisiä ja kiehtovia; kuin olisimme käyneet toisessa maailmassa! Riisitunturin auringonlasku paukkupakkasessa Paluumatkalla vielä pysähdyimme laavulle evästelemään ja paistamaan makkarat. Selvästi sudennälkäinen ja viluinen myyrä tu...

Ruuhitunturin patikka

Kuva
Ruuhitunturi, maaliskuu 2021  Suuntasimme tällä kertaa lauantairetkelle Sallaan, Ruuhitunturiin. Jätimme auton Papana pubin pihaan ja lähdimme kävellen talvikävelyreittiä pitkin kohti tunturia, jonne oli matkaa kymmenisen kilometriä.  Liikkeellä oli paljon kelkkaseurueita ja hiihtäjiä. Lähellä huippua oli kahvila, joka vaikutti olevan hyvin kansoitettu, siispä jatkoimme matkaa kohti näkötornia, josta oli hyvät näkymät aurinkosäällä Venäjälle asti. Eväät nautiskelimme paluumatkalla tnnturin länsirinteellä. Kiva retkipäivä ja taivallettavaakin kertyi yli 20 kilometriä. Puut alkoivat jo olla vapaina lumivaipasta maaliskkuulla.