Mystinen Taatsin seita

 Taatsin seita 26.7.

Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.

 

Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja ongelmaratkaisutaitoja sekä paksua nahkaa: vähästä ei auttanut säikähtää ja tukkikuormauksessa ja- ajossa otettiin todella miehistä mittaa!

Kahvittelutuokion jälkeen jatkoimme matkaammeTaatsille, joka löytyikin saman hiekkatien varresta. Jätimme automme  parkkiin opastekyltin luo ja kävelimme n. puolen kilometrin matkan Taatsin kivipaalille. Joku muukin "turisti" oli paikan löytänyt, sillä vanhalle uhrauskivelle oli käyty asettamassa eläinten kalloja, kynttilöitä, kolikoita ym. Entisaikaan kivipaali ja rotko oli siis saamelaisten uhrauspaikka, jonne mm. ajettiin poroja lahjoiksi jumalille, jotta metsästys-/kalastusonni säilyisi. Ihastelimme aikamme rotkoa ja kivipaalia, joita kuvasin myös tuokion. Ylävirtaan päin näytti johtavan kivan näköinen polku, jota päätimme käydä katsastamassa. Ensimmäiseksi vastaan tuli Taatsin kirkko: jyrkkä kallioseinämä, jonka kivet muistuttavat kirkon penkkejä. Seurasimme rotkon reunaa vielä upealle pienelle putoukselle n. kilometrin päässä uhrikivestä. Putous, joka tippui alas upeita kiviröykkiöitä sekä rehevä kasvillisuus sen ympärillään toi mieleen jonkin trooppisen, eksoottisen kohteen. 

Viipyilimme putouksella hyvän tovin kuvaamassa putousta eri vinkkeleistä ja erilaisilla valotusajoilla.

Sainkin muutaman otoksen, joihin olin erittäin tyytyväinen.

Pappa huonoine jalkoineen oli palannut autolle jo aiemmin ja hiljalleen mekin suuntasimme sinne.

Kiinnostavan ja erilaisen, jopa yllättävän luontokokemuksen jälkeen lähdimme ajamaan hyvillä mielin takaisin Kittilää, johon jätimme papan kivan retkipäivän päätteeksi. Sieltä jatkoimme vielä illaksi kotiin Rovaniemelle.

                                            Uhrilahjoja Taatsin seitakivellä

                                                            Taatsi seitakivi

                                            Troopinen putous ylävirralla