Roadtrip Norjassa 30.6.-5.7.2023

 

Roadtrip Norjan Helgelandissa

Norja on näköjään muodostunut viime vuosina vakikohteeksemme kesäisin: jotakin jää puuttumaan, jos ei pääse Norjaan lomalla. Norja on osoittautunut niin monipuoliseksi ja kiehtovaksi kohteeksi, että uteliaisuus maata kohtaan vaan kasvaa, mitä enemmän näkee. Tähän mennessä olemme kierrelleet Lofooteilla, Pykeijassa, Altassa, Senjalla ja nyt siis n. Rovaniemen korkeudella Helgelandissa.

Ajelimme Norjaan tällä kertaa Ruotsin läpi. Matkalla pysähdyimme tunnin verran Storforsenilla, joka osoittautui upeaksi retkikohteeksi. Storforsenin koski on vertaansa vailla: vesimassat on valtavia, enkä ole ikinä nähnyt niin valtavaa virtausta missään! Storforsen on suosittu vierailukohde, jonka retkirakenteet on upeasti rakennettu, ympäristöä kunnioittaen. Täällä olisi helposti voinut viettää kokonaisen päivän, mutta koska päivä oli pitkällä, täytyi meidän kiiruhtaa eteenpäin etsimään yöpaikkaa. 

Varasimme matkalla yöpaikan Arvidsjauriin leirialueelle mökkimajoitukseen. Neljän pikkuasunnon kompleksi sisälsi kaiken, mitä ihminen tarvitsee, jopa tv löytyi huoneesta. 

Olimme ajopäivän jäljiltä melko väsyneitä ja kävimmekin ajoissa nukkumaan: matka jatkuisi Norjaan heti aamusta.

Heräsimme melko varhain, söimme aamupalan ja jatkoimme ajamista kohti Norjan rajaa. Ruotsin ja Norjan raja ohittuu tosi huomaamattomasti, mutta maisemassa tapahtuu nopeasti suuri muutos! RuotsinPienenpyöreäpiirteiset tunturit (toki jylhiä nekin) muuttuvat muutamassa hetkessä jylhiksi, teräväpiirteisiksi vuoriksi ja suora maantie kiemurtelevaksi vuoristotieksi. Silmänruokaa riittää yllinkyllin, melkein ähkyyn asti!

Ensimmäiselle Norja-päivälle sääennuste lupasi kivaa säätä ja seuraavalle vesisadetta, joten  arvelimme

että retkipäivänä juuri tuo lauantai olisi oiva. Olin tutustunut retkikuvauksien kautta Marmorslottet nimiseen paikkaan Mo i Ranassa, joka oli eteläisin kaupunkikohteemme Norjassa.

Ajelimme hyvän tovin mutkateitä Google map:a seuraillen komeaa jokivartta pitkin, ohutta ja mutkittelevaa tietä eteenpäin. Eteneminen mutkateillä on huomattavan hidasta! Maisemat olivat kuitenkin upeat ja uusi, eksottinen kohde siinsi jo mielessä houkuttelevana.

Parkkipaikka löytyisin n. tunnin ajomatkan päästä Mo i Ranan kaupungista.

Yllätykseksemme parkkipaikka oli maksullinen ja yritimme suosittaa maksun siinä onnistumatta, sillä nettiyhteys oli katkolla. Lähdimme kuitenkin eteenpäin kivaa, muutaman kilometrin poikua kohteeseemme. Parkkipaikalla pyrähti yhtäaikaa muuan muukin seurue ja enemmän tai vähemmän jonomuodostelmassa jatkoimme eteenpäin. Sääskiä rehevässä, lehtomaisessa metsässä oli runsaanlaisesti, mutta emme antaneet sen häiritä. Kohdetta lähestyttäessä polku alkoi muuttua kivikkoisemmaksi ja luvattua vaaleaa marmorikiveä alkoi näkyä. Itse marmorilinnaan laskeutui melko jyrkkä polku, jota pääsi etenemään hitaasti ja askel askeleelta harkiten. Edellämme kulki monilapsinen perhe, joka viisaasti perääntyi, kun mäki alkoi käydä tosi jyrkäksi ja alla oli jyrkkä pudotus koskeen.

Itsekin harkitsimme jo tovin toisen reitin etsintää, koska polku vaikutti aika pelottavalta.

Laskeudimme kuitenkin päättäväisesti alas kallioille, joilta avautui näkymä koko Marmorilinnaan: erikoisia, vaaleita, marmorisia, veden muokkaamia silokallioita ja kallion koloja näkyi silmänkantamattomiin. Vesi oli upean turkoosia ja se virtasi suoraan jäätiköiltä. 

Kuvasimme kallioilla hyvän tovin ja nautimme eväitä paljasjaloin sileistä kallioista ja kosken kohinasta nauttien. Upea paikka! Aurinkokin  helli meitä kulkijoita koko matkan. 

Paluumatkalle löytyi omaa polkuamme vähän loivempi reitti ylöspäin. Lähdimme kapuamaan sitä pitkin eteenpäin. Jossakin kohden kuitenkin poikkesimme polusta ja huomasimme tulleemme polkua liian pitkälle jokivartta eteenpäin, ei kohti parkkipaikkaa. Etsimme karttaohjelmaa käyttäen  uuden reitin ja pääsimme kiipeämään melkoisen rupeaman kallioita, ennen kuin löysimme takaisin parkkipaikalle johtavalle polulle. Helpottuneina jatkoimme matkaa autolle. Onneksi sakkolappua ei näkynyt autonikkunassa, vaikka pysäköintimaksu oli jäänyt suorittamatta! 

Jatkoimme matkaa autoillen kohti Mo i Ranaa, josta etsisimme majoituksen. Mukava leirialue löytyi kuitenkin jo ennen Mo i Ranaa ja jäimme sinne yöksi, mökkimajoitukseen taaskin. Haimme lähikylästä pizzat iltapalaksi ja kävimme unille.

Marmorslottet

Aamulla herättyämme jatkoimme matkaamme kohti Mo i Ranan pikkukaupunkia. Sää oli sateinen, joten päätimme jatkaa matkaa kohti seuraavaa kohdetta Bodo:tä. Päätimme kuitenkin poiketa matkalla katsomaan toista Mo i Ranan kiinnostavaa kohdetta Svartiseniä, jonne pääsisi venekuljetuksella parkkipaikalta. Svartisen sijaitsi saman, turkoosivetisen joen rannalla kuin Marmorslottetkin. 

Saavuimme kohteeseen puoliltapäivin ja ostimme liput veneeseen, jolla pääsisimme Svartisenille johtavalle reitille. Seuraava kyyti lähti vajaan tunnin kuluttua. Saimme sonnustautua rauhassa retkivaatteisiin ja hoitaa vessakäynnit.

Olimme ainoat venekyyditettävät sillä kertaa ja n. vartin venekyydin jälkeen saavuimme komealle putoukselle, josta lähti n. 3 km reitti Svartisenille. Kuljimme mahtavassa kuumaisemassa välillä pysähdelle kuvaamaan ja fiilistelemään. Kun sinivalkoisen läikehtivä jäätikkö lopulta alkoi näkyä kallioiden takaa, sadekuuro yllätti meidät. Ehdimme parahiksi suojaan näköalapaikalle, katoksen alle.

Päätimme odottaa sateen loppumista ja nautiskelimme eväistä. Paikalle tuli sadetta pakoon toinenkin pariskunta, hekin Suomesta. Turisimme hyvä tovin, kunnes sade lakkasi ja päätimme kiivetä vielä lähemmäksi jäätikköä. Melko lähelle kapusimmekin, mutta kuvaamisen kannalta emme päässeet tarpeeksi likelle. 

Lähdimme hiljalleen palailemaan venesatamaan, josta sama venekyyti nouti meidät pienen odottelun jälkeen.

                                            Matkalta Svartisenille

Jatkoimme tämän jälkeen automatkaa kohti Bodota, mutta pysähdyimme jo aiemmin, kun vastaan tuli mukavan näköinen leirintäalue ja olo oli melko väsynyt päivän retken jälkeen. Koska sää oli mukava ja olimme ajoissa paikalla, päätimme viettää seuraavan yön teltassa. Kasasimme teltan, nautimme iltapalan (grillasimme makkaraa) ja kävimme nukkumaan.

Seuraavan päivän kohteeksi muodostui kehuttu Mjellen ranta. Matkalla pysähdyimme tovin Bodon kaupungissa ja kävimme täydentämässä ruokavarantomme. Syvä ihastus muodostui meille Norjan huoltoasemien ihanista pehmisjäätelöistä, joita nautimme jokaisella pysähdyksellä: kermaista ja täyteläistä jätskiä!

                                            Mjelle

Mjellen rantaan kulki mukava polku, jota lähdimme etenemään. Perillä odotti ns. vaalenapunainen hietikko, jota ympäröi vuoret. Matkalla törmäsimme rannalla laiduntaviin lampaisiin, jotka uhkarohkeasti kiipeilivät kallioilla.

Vietimme mukavan picnic-hetken rantakallioilla ja sää suosi jälleen. Kuvailin tietysti myös upaa kohdetta. Päätimme jo aamulla, että vietämme kivalla leirialueella toisenkin yön, joten petipaikat odottivat valmiina meitä. 

Seuraavana päivänä päätimme jo palata takaisin Ruotsiin. Matkalla päätimme kuitenkin pysähtyä "pienelle" patikalle Storfjället nimiselle tunturille, jota olimme tulomatkalla ihastelleet autonikkunasta.

Tuo pikku-vaellus osoittautuikin astetta haastavammaksi reitiksi: melko jyrkkää ylämäkeä jatkuin n. neljän kilometrin verran, välillä nelinkontin kiiveten. Huh! Sinnittelimme kuitenkin puurajaan asti ja perillä ihmettelimme upeana avautuvaa näkymää hyvän tovin. Alastulo sujui nopeammin, mutta jyrkkä alamäki tuntui polvissa. Ihmettelimme vastaantullutta, n. 70v. pariskuntaa, jotka vaikuttivat niin freeseiltä ja hyväkuntoisilta, meihin punaisina puuskuttaviin noviiseihin verrattuna. Myöhemmin kuulimme, että pari oli paikallisia ja kävi saman lenkin kolme kertaa viikossa!

Pidimme pienen ruokailutauon retkipaikan kahviossa ja sen jälkeen jatkoimme matkaa Ruotsin puolelle, Arjeplokiin, jossa vietimme seuraavan yön mukavassa mökissä, sillä sääennuste lupaili yölle sadetta. 

Seuraavana päivänä jatkoimme takaisin Suomeen, pysähdelle matkalla Luulajassa ja Haaparannalla

Tämä kohde, Helgeland,  taisi nousta uudeksi suosisiksi Norja-kohteista. Tosin joka kerta aina uusin paikka on vallannut ykkösijan sydämessä... Norja kaikkinensa on kyllä retkeilijän ja kuvaajan unelmakohde!