Kätkätunturin paukkupakkanen

 

Kätkätunturin taikaa 4.2.2023

Rovaniemellä lauantaina oli paukkupakkanen. Suunniteltu retki Kittilään ei äkkiä tuntunutkaan niin hyvältä idealta, koska Kittilässä olisi todennäköisesti vielä kymmenen astetta lisää pakkasta. Olimme kuitenkin lupautuneet muuttoapulaisiksi ja suuntasimme siis auton nokan kohti pohjoista. 

Aamu oli aurinkoinen ja kirkas, ajomatka siten henkeäsalpaavan kaunis.

Auton sähkömoottori ei suostunut toimimaan hetkeäkään pakkasella, joten polttomoottorilla piti paukuttaa koko matka: hybridi näyttää myös syövän polttoainetta enemmän pakkasella. 

Perillä Kittilässä veimme muuttajan kasaamaan tavaroita ja ajattelimme uhmata pakkasta kiipeämällä Kätkätunturiin, joka oli molemmille tuntematon, vaikka siippani on viettänyt ison osan lapsuuttaan Kittilässä. Kätkätunturi sijaitsee tarkemmin Sirkassa, Levin hiihtokeskuksen lähellä. 

Talvireitin alkupistettä oli hieman hankala löytää: tienvierus oli täynnä yksityisten pihojen kulkukielto-kylttejä eikä varsinaisia opasteita polulle tahtonut löytyä. Jätimme auton pienen matkan päähän, hotellin pihalle ja lähdimme lompsimaan kohti tunturille vievää polkua. 

Vastaamme käveli joukko lumikenkäilijä-turisteja posket punaisina ja tukka jäässä: viima alhaalla oli kohtalaisen kova ja kieltämättä vähän jännitti lähteä kiipeämään ylös tunturiin, jossa viima olisi todennäköisesti vielä purevampi. 

Kävelimme arviolta 1,5 km tietä pitkin, kohti tunturia ja tunturin kohdalta nousimme suoraan rinteeseen, joka oli melkoisen jyrkkä ja liukas. Jotkut olivat tulleet pyllymäkeä reittiä alas, joten askeleille oli vaikea löytää paikkaa. Nelinkontin saimme kiivetä ja aika äkkiä pakkanen unohtui, kun merinovillakerrokset alkoivat kastua. Jonkin matkaa kavuttuamme yhtyi jyrkkä polku sivulta tulevaan loivaa reittiin ja siitä eteenpäin matkanteko oli yhtä juhlaa: polku oli hyvin tamppautunut ja mukavan helppokulkuinen. Reitti eteni loivasti kohti tunturin lakea. Pian huomasimme myös pakkasen hellittäneet, ylhäällä tunturissa oli ehkä n. -5 astetta, kun alhaalla lukema oli -25 astetta. 

Kävely oli helppoa ja matka eteni ripeästi. Aina kun kuvittelimme laen häämöttävän, näkyikin seuraava laki tunturista ja tietenkin piti päästä tunturin huipulle asti.  Tykkylumiset puut harvenivat ja kutistuivat ylöspäin mentäessä. Aurinko oli vielä taivaalla, mutta paikoin pilveili. 

Retkikaveri jäi alemmas tunturiin kahvittelemaan sillä välin, kun itse halusin huiputtaa korkeimman kohdan tunturista. Ihan viimeiselle laelle en kuitenkaan päässyt, sillä olimme luvanneet olla ajoissa hakemassa kyytiläistämme. 

Nappasin kuitenkin muutaman kuvan alkavasta auringonlaskusta.

Söimme lihapiirakat ja teet lumikiepissä rinteessä ja laskeuduimme osin jalan, osin pyllymäellä tunturia alas. Poikkesimme hiukan tulomatkan reitistä ja huomasimmekin pian laskeutuvamme melko kauas autosta. Emme kuitenkaan viitsineet palata ylöspäin ja päätimme kävellä sitten tietä pitkin pidemmän taipaleen autolle.

Minua harmitti liian nopea retki: olisi ollut kiva jäädä fiilistelemään täyttä kuuta ja mahdollisia revontulia, mutta ensi kerralla sitten. Mukava tuttavuus oli Kätkätunturi (mitä ei pidä sekoittaa Kätkävaaraan, joka löytyy Tervolasta), täytyy piipahtaa uudelleen sulan aikana...

                                            Kätkätunturin