Revontuli-ja kalajahdissa Värriöjoella





Revontulijahdissa Värriöjoella 10.-11.9.2021


Lähdimme tällä kertaa viikonloppureissulle jo perjantaina, heti töiden jälkeen. 
Pakkasimme mukaan kotateltan ja suuntasimme jälleen Koillis-Lappia:  korona-aikana sieltäpäin löytyvät "hiljaisimmat" kohteet,  ruskaviikonloppuina Lapin kohteet ovat melko ruuhkaisia. Suunta siis kohti Sallaa. Retkieväät nappasimme yhden pysähdyksen taktiikalla Kemijärveltä. 
Ajelimme Sallasta (pohjoiseen Sallasta, aina Savukosken rajalle asti) kohteeseemme Värriöjoelle teiden käydessä pitkin matkaa pienemmiksi ja kapeammiksi. Viimeinen taival oli jo heinittynyttä hiekkatietä ja aloin epäilemään, pääsemmekö perille ennen pimeää... Nettiyhteys oli katkennut jo hyvissä ajoin Naruskan paikkeilla, mikä ei sinällään yllättänyt: kohteemme ovat useimmiten verkon tavoittamattomissa. Tämä on paitsi vähän pelottavaa, myös aika vapauttavaa: kenelläkään ei toivottavasti ole NIIN tärkeää asiaa...

Saimme kodan pystyy juuri ja juuri ennen pimeän tuloa, laitoimme tulet,  paistelimme makkarat ja evästelimme. Loppuillan ihailimme pimenevää tähtitaivasta ja reposia, jotka tanssahtelivat yläpuolellamme. Ilta oli kylmä ja yölläkin heräilimme muutamaan otteeseen paleluun, vaikka makuupussin sisällä oli untuvatakit päällä ja villasukat jalassa.

Lauantaiaamu valkeni aurinkoisena, maa oli kuuran peitossa. Laittelimme tulet, ihailimme jokea ja ruskapuita. Reissukaveri kalasteli risteäviä jokia ympärillämme, minä purin sillä välin leirin ja nautiskelin auringossa.





Kalaonnea ei tällä kertaa ollut ja jatkoimme matkaa kohti varsinaista kohdettamme: Kullaojan vesiputousta. Kullaojan löysimme Erälehden artikkelin perusteella: näihin kohteisiin harva vahingossa eksyy... Kullaoja löytyy n. 70 km pohjoiseen Sallasta, hiekkatien varresta. Vesiputous löytyy n. 600 metrin päästä tiestä (vasemmalla puolella Naruskan suunnasta tultaessa ja se oli merkitty polun alkukohtaan kyltillä. Miellyttävä metsätaival kuljetti meidät putoukselle, joka ympäristöineen oli satumainen! Lähellä oli pieni lampi ja korkeita kallioseinämiä. Jatkoimme putoukselta vielä eteenpäin katsomaan jylhiä kallioseinämiä lähellä. Auringon paisteessa kohde oli ihastuttava kokemus! Ihmettelimme, miten tällaisesta kohteesta ei ole juurikaan mainintoja missään.
Valokuvasin vielä tovin ja jatkoimme takaisin autolle, suunnaten kohti Rovaniemeä.







Tämän retken kalasaalis jäi siis vaatimattomaksi, mutta kuvasaalis oli erinomainen: revontulia, yötunnelmia, ruskaa, putous ja kallioita. Kuvia pääset katselemaan täältä: https://www.facebook.com/valokuvaajaleenanykanen
Mahtava miniloma retkeilyn merkeissä jälleen, Lappi tarjoili jälleen parastaan! Muistutuksena itsellemme: hienoimpien paikkojen löytäminen vaatii joskus vähän vaivannäköä ja etsintää, mutta on useimmiten sen arvoista.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Hammerfest ja Seiland, uusia seutuja etsimässä (kesäkuu 2024) Norjan reissusta on tullut jo itsestään selvä, jokakesäinen lomakohde meille. Molemmilla riittää intoa palata Norjaan: minä kuvausasiat mielessä, kumppani kalastus mielessään. Parhaimmillaan pääsemme toteuttamaan näitä intressejä samassa kohteessa, vesien äärellä.  Lähdimme ajamaan kohti Norjaa heti juhannuksen jälkeen, tavoitteena päästä lähelle pääkohdetta, Seilandia jo ensimmäisen päivän aikana. Ajelimme Norjaan Kautokeinon kautta. Tarkoituksenamme oli yöpyä reissun kaikki yöt teltassa: luotimme sääennustuksen lupaukseen, jonka mukaan sataa pitäisi vain yhtenä päivänä.  Teimme ensimmäisen leirin meren rantaan, pienen kylän lähettyville. Hammerfestiin oli tästä leiristä matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Olimme ajomatkasta sen verran väsyneitä, että valitsimme nopean ratkaisun, tunneliteltan, emmekä viitsineet alkaa kaivamaan kotatelttaa esiin. Leiri oli nopeasti pystytetty. Loppuillan nautimme yöt...
Lue lisää

Mystinen Taatsin seita

Kuva
 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja...
Lue lisää

Nuorttin reitti (naisten reissu)

Kuva
  Nuorttin reitti 26.-29.8.2021 Tyttöjen vaellusjengin kohteeksi valikoitui tänä vuonna Nuortti, jota suunnittelimme jo vuosi sitten, mutta joka jäi sillan romahtamisen takia tekemättä. Pari tiedosteluretkeä Nuorttijoelle olemme jo tehneet hellun kanssa , kalastuksen ja kuvaamisen merkeissä. Tällä kertaaa lähdimme kiertämään koko Nuorttijoen reitin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Nuortille kertyy n. 260km. Lähtömme viivästyi hieman, koska kaksi muuta matkalaista tulivat Helsingistä ja Oulusta: kaikenlaista mutkaa ehti tulla matkalle ja pääsimme lähtemään liikkeelle vasta 18.30. Matkalla pysähdyimme noutamaan iltaevästä Kemijärvellä.  Jännitimme, ehtiikö tulla pimeä ennenkuin ehdimme lähtöpaikalle ja kyllä ehti! Matkalla näimme upean oranssin, suuren kuun ja usvaisia soita. Harmillisesti aikaa valokuville ei ollut. Saavuimme Haukinivan parkkipaikalle n. klo 23 ja lähdimme otsalampuilla varustautuneilla kohti ensimmäistä yöpaikkaa, Hirvashaudan varaustupaa. Sain viimein kokemuksen kuuta...
Lue lisää