Pyrähdyksiä pohjoisessa

  Kevon reitin kesävaellus 30.7.-2.8.2023 Aloitimme ihanan yhteisen perinteen tyttöporukkamme kanssa n. kymmenen vuotta sitten: käymme jonkun yhteisen vaelluksen joka vuosi. Alusta lähtien olemme haaveilleet Utsjoki-Kevon vaelluksesta, joka retkikuvauksissa kuvaillaan erittäin vaativaksi reitiksi. Nyt kun harjoitusta on usealta vuodelta ja pidemmiltäkin vaelluksilta, rohkenimme viimein tarttumaan haasteeseen ja päätimme vaeltaa Kevon reitin Sulaojalta Kenesjärvelle. Lähdimme ajamaan Rovaniemeltä kohti Sulaojaa n. klo 12 päivällä ja saavuimme muutamien mutkien kautta perille n. 19.30. Koska reitti kulkee yhdensuuntaisen reitin, jouduimme siirrättämään automme odottamaan Kenesjärvelle, jonne sen kuljettaisi kyytimies Urho, jonka haimme Kenesjärveltä ja joka kuljetti meidät sitten Sulaojan aloituspisteeseen, palaten taas Kenesjärvelle. Monimutkainen operaatio, mutta ainoa tapa saada auto odottamaan maaliin. Automatkan Kenesjärveltä Sulaojalle satoi kaatamalla! Tunnelmat olivat ehkä hi...

 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja...