Kotikonnuilla Pessousvaarassa

 

Pessousvaara, syyskuu 2021


Tänä viikonloppuna oli harmillisesti aikaa vain pieneen retkeen eli lähikohde oli ainoa mahdollinen. Päätimme lähteä omille kotikonnuilleni Sinetän kylään. 
Hellu tiesi Pessausvaaran kivaksi kohteeksi. Sinne siis! Samalla oli ajatus piipahtaa kalassa Harrinivassa, Sinetän Viirintien varressa.

Jätimme auton Viirintien (Sinetänsalmentie) ja lähdimme köpöttelemään Sinettäjärven hiekkatietä eteenpäin n. 2 kilometriä, josta käännyimme edelleen vasemmalle :Viiksojantielle, Viiksojantiellä jatkoimme n. puoli kilometriä ja käännyimme jälleen vasemmalle. 
Lähdimme nousemaan pientä polkua pitkin oikealle, kohti Pessausvaaraa. Olimme tietoisia mahtavista kivijärkäleistä polun varrella ja niihin törmäsimmekin vaaran laen lähestyessä. Paikalla oli käynyt muitakin, sillä jätti-kivilohkareiden päältä löytyi nuotiopaikka. Kivien päältä avautui kaunis näkymä Pessausjärvelle, joka kuului lapsuuden parhaimpiin uintipaikkoihin.
Kuvailin vähän ja jatkoimme evästelemään vaaran laelle, mukaville kallioille. Juomapullo ja termari olivat jääneet matkasta, joten tyydyimme mustikkakeittoon ja pullaan. 

Kallioilta avautuvat näkymät muistuttivat vähän Kolin kansallismaisemia: vanhoja honkia ja sinisiä vesiä joka puolella ympärillä. Lähistöltä tunnistimme ainakin Viiksjärven ja Sinettäjärven. Jälleen kerran ihmettelimme ääneen, miten kauniita, käymättömiä kohteita löytyy niinkin läheltä!
Vaikka hiekkatien kulkeminen olikin vähän tylsä osio, niin itse vaaraan kiikkuminen ja maisemat sieltä olivat vaivan arvoisia. Suunnittelimme, että vaaran päällä olisi mukava paikka perjantai-telttailulle... ehkä vielä toteutamme aikeemme.

Paluumatka hiekkatietä oli jälleen puuduttava ja koska vesikin oli jäänyt kotiin, päätimme jättää välistä kalastuksen tällä kertaa. Sen sijaan piipahdimme lapsuuden kodissani moikkaamassa vanhuksia.
Matkalla kotiini näimme tien varressa vapaana kukon ja kanoja! Niitä piti tietysti pysähtyä filmaamaan vähän...





                                             Lepohetki jättikivillä Pessausvaaran polun varressa.








            Vanhoja honkia ja takana häämöttävä Sinettäjärvi.







                    Kukkopoika kanahoveineen Viirintien varrelta.

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Kuva
  Hammerfest ja Seiland, uusia seutuja etsimässä (kesäkuu 2024) Norjan reissusta on tullut jo itsestään selvä, jokakesäinen lomakohde meille. Molemmilla riittää intoa palata Norjaan: minä kuvausasiat mielessä, kumppani kalastus mielessään. Parhaimmillaan pääsemme toteuttamaan näitä intressejä samassa kohteessa, vesien äärellä.  Lähdimme ajamaan kohti Norjaa heti juhannuksen jälkeen, tavoitteena päästä lähelle pääkohdetta, Seilandia jo ensimmäisen päivän aikana. Ajelimme Norjaan Kautokeinon kautta. Tarkoituksenamme oli yöpyä reissun kaikki yöt teltassa: luotimme sääennustuksen lupaukseen, jonka mukaan sataa pitäisi vain yhtenä päivänä.  Teimme ensimmäisen leirin meren rantaan, pienen kylän lähettyville. Hammerfestiin oli tästä leiristä matkaa vielä muutamia kymmeniä kilometrejä. Olimme ajomatkasta sen verran väsyneitä, että valitsimme nopean ratkaisun, tunneliteltan, emmekä viitsineet alkaa kaivamaan kotatelttaa esiin. Leiri oli nopeasti pystytetty. Loppuillan nautimme yöt...
Lue lisää

Mystinen Taatsin seita

Kuva
 Taatsin seita 26.7. Osa retkikohteista on sellaisia, joihin ei vahingossa eksytä ja joita ei enemmälti hehkutella retkikuvauksissa (ehkä juuri siksi, että ovat jääneet tuntemattomammiksi, koska sijaistsevat liian syrjässä). Yksi tällaisista on Taatsin seita Kittilän Pokan kylästä n. 10 kilometriä luoteeseen päin. Meidät kohteeseen johdatti appiukkoni Jorma-pappa, joka ajoi nuoruudessaan tukkirekkaa kyseisessä kairassa. Lähdimme käyttämään pappaa pienellä muistelo-roadtripillä Taatsin seidalla heinäkuisena keskiviikkona.   Poimimme papan kyytiin Kittilästä, jossa hän asuu ja jatkoimme matkaa kohti Taatsin seitaa papan ohjeistuksen mukaisesti. Parin tunnin ajomatkan jälkeen olimme jo melkein perillä seidalla, mutta päätimme nauttia nuotiokahvit papan nuoruuden työmaisemissa, kun mukava nuotiopaikka tuli vastaan hiekkatien vierustalla. Pappa kertoili puukuormauksista ja työstä varsin karuissa oloissa, alkeellisilla välineillä. Ajomiehen työ vaati aikanaan paljon maalaisjärkeä ja...
Lue lisää

Nuorttin reitti (naisten reissu)

Kuva
  Nuorttin reitti 26.-29.8.2021 Tyttöjen vaellusjengin kohteeksi valikoitui tänä vuonna Nuortti, jota suunnittelimme jo vuosi sitten, mutta joka jäi sillan romahtamisen takia tekemättä. Pari tiedosteluretkeä Nuorttijoelle olemme jo tehneet hellun kanssa , kalastuksen ja kuvaamisen merkeissä. Tällä kertaaa lähdimme kiertämään koko Nuorttijoen reitin. Ajomatkaa Rovaniemeltä Nuortille kertyy n. 260km. Lähtömme viivästyi hieman, koska kaksi muuta matkalaista tulivat Helsingistä ja Oulusta: kaikenlaista mutkaa ehti tulla matkalle ja pääsimme lähtemään liikkeelle vasta 18.30. Matkalla pysähdyimme noutamaan iltaevästä Kemijärvellä.  Jännitimme, ehtiikö tulla pimeä ennenkuin ehdimme lähtöpaikalle ja kyllä ehti! Matkalla näimme upean oranssin, suuren kuun ja usvaisia soita. Harmillisesti aikaa valokuville ei ollut. Saavuimme Haukinivan parkkipaikalle n. klo 23 ja lähdimme otsalampuilla varustautuneilla kohti ensimmäistä yöpaikkaa, Hirvashaudan varaustupaa. Sain viimein kokemuksen kuuta...
Lue lisää